Liki 20-vuotisen uran vanginvartijana Helsingin vankilassa tehnyt Mikko Kiiskilä irtisanoutui työstään, kun häntä alettiin epäillä jengiyhteyksistä. Kiiskilä kertoo tänään tarinastaan myös MTV:n Rikospaikka-ohjelmassa.
Vuosikymmenen alussa nettivideoilla ja sosiaalisessa mediassa vanginvartijan työtä esitteli usein kalju ja tatuoitu Helsingin vankilan vanginvartija Mikko Kiiskilä. Vielä loppukesästä 2023 Helsingin Sanomat julkaisi laajan jutun, jossa seurattiin Kiiskilän työpäivää tutummin Sörkkana tunnetussa vankilassa.
Kiiskilä ei ole enää Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) kasvot julkisuudessa, koska viime vuonna hän irtisanoutui tehtävästään lähes 20-vuotisen uran jälkeen. Muun muassa siihen johtaneista tapahtumista Kiiskilä, 49, kertoo keskiviikkona julkaistavassa kirjassa Vanginvartija (Bazar).
Kiiskilän mukaan Rise kertoi hänelle viime vuonna saaneensa jo vuodesta 2015 lähtien vangeilta ja Risen muilta virkamiehiltä tietoja, että hänellä on "vakaita ja kiinteitä yhteyksiä" järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja että hän on kuljettanut huumeita ja puhelimia vangeille.
Kiiskilä kiisti epäilyt jyrkästi. Kun hän yritti selvittää tarkemmin niiden sisältöä, hän törmäsi salassapitoon – vaikka kyse oli häntä itseään koskevista tiedoista.
Kiiskilä ei tähän päivään mennessä tiedä tarkemmin, mitä hänestä oli väitetysti kerrottu Riselle tai sitäkään, kuka väitteet oli esittänyt.
– Sellaista vastaan ei pysty puolustautumaan. Se olisi sama kuin menisit poliisikuulusteluun ja sinulle sanottaisiin, että sinua epäillään törkeästä rikoksesta, mutta ei sanota mikä se rikos on tai milloin se on tapahtunut, Kiiskilä sanoo STT:n haastattelussa.
Vaikka epäilyt olivat raskaita, Kiiskilän tietämän mukaan niistä ei koskaan tehty rikosilmoitusta. Hän sen sijaan veti tilanteesta omat johtopäätöksensä ja irtisanoutui.
– Tykkäsin työstäni tosi paljon, mutta koin, ettei millään tekemälläni olisi enää ollut merkitystä. Menetin kaiken luottamukseni organisaatioon enkä halunnut enää mistään hinnasta työskennellä siellä.
"Päivittäinen työ selviytymistaistelua"
Kiiskilä kokee, että hänestä haluttiin eroon, mutta hän ei ole varma, miksi. Vartijauransa loppupuolella hän toimi julkisten esiintymisten lisäksi Helsingin vankilan varatyösuojeluvaltuutettuna ja Vankilavirkailijain liiton luottamusmiehenä.
Kiiskilä kertoo huomanneensa ongelmia muun muassa vankilan johtamiskulttuurissa sekä nähneensä seksuaalista häirintää ja työpaikkakiusaamista. Hän sanoo joutuneensa myös itse kiusaamisen kohteeksi parina viimeisenä vartijavuotenaan.
– Viimeisinä vuosina yhteistyö työnantajan kanssa muuttui hankalammaksi. Olin vaikea ja haastoin paljon. Minua yritettiin vaientaa ja ignoorata, mikä sai minut vain innokkaammin selvittämään asioita.
Lue myös: Henkilökuntavajaus tehnyt yhä useammista vankiloista pelkkiä rikollisvarastoja – rahapula uhkaa jo turvallisuutta
Vuosien varrella koulutetun työvoiman puute, resurssipula, kiire ja lisääntyneet työtehtävät olivat Kiiskilän mukaan tehneet päivittäisestä työstä Helsingin vankilassa "selviytymistaistelua".
Tilasta teki tiukkaa ja selleihin, jotka olivat nykystandardien mukaan liian pieniä yhdelle vangille, majoitettiin kaksi vankia, hän kertoo.
Myös vankiaines muuttui, kun vakavista rikoksista tuomittuja ja jengiläisiä siirrettiin muihin vankiloihin ja heidän tilalleen tuli lyhyitä tuomioita istuvia vankeja.
– Menosta tuli entistä levottomampaa. Lyhytaikaisia vankeja on hyvin vaikea motivoida kuntoutukseen tai työtoimintaan. Kuten sanotaan, lyhyen tuomion aikana ei opi lusimaan.
Kiiskilän mukaan monet lyhytaikaisista vangeista tarvitsisivat vankilan sijaan päihdekuntoutusta.
– Heillä on paljon päihde- ja mielenterveysongelmia ja terveysongelmia ylipäänsä. Kyllä välillä tuntui, että työvuorossa tärkein työ oli pitää heidät hengissä.
Miksi tietoja säilöttiin vuosia?
Kouluttamattoman työvoiman määrää Helsingin vankilassa Kiiskilä kuvaa "järkyttävän isoksi". Vanginvartijana voi työskennellä kesätyöntekijänä tai sijaisena ilman alan koulutusta yhteensä kaksi vuotta.
Alan heikko vetovoima ja palkkaus harmittavat Kiiskilää. Hän kertoo olevansa Riselle myös paljosta kiitollinen sekä pitäneensä työstään viimeiseen päivään asti, vaikka se vuosien varrella muuttui raskaammaksi ja kuormittavammaksi.
– Tällä vankimäärän kasvulla Suomeen tarvittaisiin ehdottomasti uusia vankiloita, mutta ongelmana on, että niihin tarvittaisiin myös henkilökuntaa. Näyttää siltä, että tilannetta ei ole osattu ennakoida, vaikka vankilat ovat olleet täyttymässä vuosikausia ja Sörkka esimerkiksi on ollut yliasutuksessa ties kuinka pitkään, Kiiskilä sanoo.
Yrittäessään saada tietoja tapauksestaan Kiiskilälle selvisi, että Rise oli tehnyt tietosuojavaltuutetulle tietoturvaloukkausilmoituksen omasta toiminnastaan. STT:n näkemässä asiakirjassa Rise myöntää, että Kiiskilästä saatuja tietoja oli säilytetty liian kauan ja ne olisi pitänyt tuoda virkamiesoikeudelliseen prosessiin paljon aikaisemmin – mihin niitä ei lopulta koskaan tuotu.
Kiiskilä on pyytänyt tietosuojavaltuutettua arvioimaan, säilöökö Rise esimerkiksi vangeilta saamiaan tietoja työntekijöistään lainvastaisesti.
– Minun tapauksessani puhutaan lähes kymmenestä vuodesta. Sinä aikana tietoja olisi pitänyt käyttää tai sitten ne olisi pitänyt hävittää. Miksi niitä hillottiin kymmenen vuotta, hän ihmettelee.
Kiiskilän haastattelu nähdään tiistaina illalla Rikospaikassa.
2:12