Lukuisista väkivaltarikoksista ja kahdesta tapon yrityksestä tuomittu Janne Vidlund sai ensimmäisen tuomionsa jo 17-vuotiaana ja on siitä lähtien ollut vankilakierteessä. Nyt 49-vuotiaana hän pyrkii väkivallasta eroon OMA-ohjelman avulla.
Naarajärven avovankilassa herätys on arkiaamuina kello kuusi, minkä jälkeen vangit laittavat oman tupansa keittiössä kukin itselleen aamupalan.
Seitsemän ja puolen vuoden tuomiota istuva Janne Vidlund vetää tottunein ottein kumihanskat käteensä ja ryhtyy valmistamaan munakokkelia.
– Aamupalan jälkeen hengailen kopissa, katselen sarjoja ja pelailen ennen kuin lähden töihin.
Vankilat ovat Vidlundille tuttuja. Viimeisimmäksi hänet tuomittiin vuonna 2022 useista rikoksista, joista vakavin oli tapon yritys. Vapaaksi hänen on tarkoitus päästä neljän vuoden kuluttua.
Asian ytimessä.doc: Väkivaltainen
Keväällä 2022 useista rikoksista tuomittu Janne Vidlund päätti lopettaa 30 vuotta kestäneen päihteiden käytön ja pyrkiä väkivallattomaksi.
Nyt ensimmäistä kertaa elämässään hän syventyy siihen, mikä on saanut hänet toimimaan väkivaltaisesti.
22:59
Dokumentin voi katsoa maksuttomilla MTV Katsomo tunnuksilla.
"En syytä muita, valitsin itse tieni"
Vidlund on istunut osan viimeisimmästä tuomiostaan Vaasan vankilassa, mutta sai alkuvuodesta siirron Naarajärven avovankilaan, jotta voisi aloittaa työskentelyn kohti väkivallatonta elämää.
Naarajärven 111-paikkaiseen vankilaan sijoitetaan pääasiassa työkykyisiä, pitkäaikaisen rangaistuksen loppuosaa tai lyhytaikaista rangaistusta suorittavia vankeja.
Vidlundin koppi on pelkistetty kahden hengen huone. Siellä on sänky, kaappi, yöpöytä ja keskellä huonetta sänkyjen välissä televisio ja tuoli. Seinillä ei saa olla kuvia paloturvallisuussyistä. Sängyn päädyssä on nojallaan vapa ja akustinen kitara.
Väkivaltarikolliset ovat Suomen suurin vankiryhmä, vaikka väkivaltarikollisten osuus onkin laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2015 väkivaltarikoksesta tuomittuja oli 41 prosenttia vangeista, kun viime vuonna vastaava luku oli 33 prosenttia.
Vidlundilla on mittava rikoshistoria. Suurin osa tuomioista on väkivaltarikoksia, joista vakavimmat ovat kaksi tapon yritystä.
Hän ei halua syytellä ketään, vaan sanoo tekojensa olleen oma valinta.
– Jos sieltä haluaa kaivaa jotain syitä, niin minulla ei ole ikinä ollut isähahmoa, Vidlund pohtii.
Vidlund kuuli ensimmäisen kerran isästään, kun sai kutsun tämän hautajaisiin. Myös suhde äitiin epäonnistui jo alkumetreillä, ja Vidlund lähetettiin 7-vuotiaana lastenkotiin. Sijaiskotiaikana alkoivat autovarkaudet ja väkivalta, jonka takia hänet siirrettiin nuorisokotiin.
– Nuorisokodista jouduin erityislastenkotiin ja sieltä melkein suorinta tietä vankilaan.
Vidlund sanoo valinneensa jo nuorena rikollisen tien. Hänet tuomittiin ensimmäisen kerran 17-vuotiaana aseellisesta ryöstöstä ja pahoinpitelystä.
– Olen jo hyvin nuorena valinnut, että haluan olla rikollinen. En muista, että olisin koskaan unelmoinut olevani esimerkiksi palomies.
Vidlund on nyt 49-vuotias. Takana on vuosikymmenten vankilakierre ja 30 vuotta päihteiden käyttöä. Keväällä 2022 Vidlund päätti vihdoin lopettaa päihteiden käytön ja pyrkiä väkivallattomaksi.
– Ei se ole mitenkään helppoa. Se on kuitenkin aika iso päätös, että en käytä kamaa. Minulla on kova työstö väkivallattomuuden kanssa.
Turun vankilassa Vidlund aloitti säännölliset tapaamiset Aggredi-työntekijöiden kanssa.
Aggredi-menetelmässä pohditaan syitä väkivaltaiseen käytökseen ja etsitään keinoja ratkaista tilanteita ilman väkivaltaa. Työskentelyn tavoitteena on, että uusien näkökulmien kautta asiakkaalle alkaa muodostua uusi identiteetti ja toimintamalli.
Naarajärvelle tultuaan Vidlund aloitti Rikosseuraamuslaitoksen käyttämässä OMA-ohjelmassa eli omaehtoisen muutoksen ohjelmassa, joka on suunnattu vakavaan väkivaltaan syyllistyneille rikosseuraamusasiakkaille.
OMA-ohjelman tavoitteena on tunnistaa tunteita, ajatuksia ja periaatteita, jotka ohjaavat väkivallan käyttöön ja oikeuttavat väkivallan. Vanki saa itse valita tekemistään rikoksista ne, joita hän haluaa käsiteltävän syvemmin.
Vidlundin kohdalla käsittelyssä on tapon yritys, törkeä pahoinpitely, pahoinpitely ja törkeä vapaudenriisto sekä vapaudenriisto.
– Nyt meidän pitää tehdä rikoksistasi yksi yhteinen kaava. Katsotaan ensiksi, mitkä periaatteet ovat sellaisia, mitkä toistuvat, alustaa erityisohjaaja Hanna Salmi viikottaisen istunnon aluksi. Salmi on koulutettu OMA-ohjaaja.
Vidlund toteaa tähän, että hänellä ei ole koskaan ollut selkeää ajattelutapaa, miten normaali ihminen toimii elämässään.
– Väkivalta on ollut minulle tapa puhua omalla tavallani. Tiettyyn pisteeseen asti olen yrittänyt muuta, mutta aina se on päätynyt väkivaltaan, sanoo Vidlund.
Toimintaa ohjaavat periaatteet ja sopimukset
Hallintorakennuksessa sijaitsevan huoneen seinille on levitetty papereita, joihin on aiempien keskustelutuntien aikana kirjoitettu ylös Vidlundin ajatuksia, tunteita ja periaatteita tekemistään rikoksista.
Vidlund on käynyt tapaamisissa nyt tämän vuoden tammikuusta lähtien. Keskusteluja käydään viikoittain ja ne kestävät aina noin kaksi tuntia. Ohjelmassa vangille ei tarjota valmiiksi mitään uutta ajattelumallia työntekijöiden toimesta. Muutos tapahtuu osallistujan omaan tahtiin.
Mukana keskustelemassa on myös OMA-ohjaajaksi kouluttautunut vartija Jussi Vauhkonen. Hän näkee Vidlundin rikosten noudattelevan samaa kaavaa. Monessa tapauksessa taustalla on velanperintä, joka on eskaloitunut väkivaltaan.
– Usein kuulee, että vangit sanovat: Nyt ollaan taas tässä, mitä vittua. Tilanteet eskaloituvat tosi nopeasti väkivaltaan, sanoo vartija Vauhkonen.
Vidlundin mukaan usein taustalla on valvottuja öitä ja väsyneenä tilanteet eskaloituvat vielä herkemmin. Vidlund sanoo, ettei hän kadu tekojaan, eikä vankilassa viettämiään vuosia.
– Minua ei tavallaan kaduta se, mitä olen tehnyt. Asiat ovat eskaloituneet sellaiseen pisteeseen, että on tarvinnut toimia tietyllä tavalla.
– Kyllähän ne pahimmat tapaukset ovat niitä, jossa joudut kohdistamaan väkivaltaa hyvään ystävään tai tuttuun. Silloin pitää lyödä itsensä kylmäksi, että et tunne yhtään mitään.
Erityisohjaaja Hanna Salmi on huomannut OMA-ohjelmaan osallistuneista vangeista yhteisen piirteen.
– Jos henkilö on vuosikausia noudattanut tiettyä elämäntapaa, roolia tai elänyt rikollisessa maailmassa, niin sieltä pois pyrkiminen vaatii todella paljon töitä ja asioiden muuttamista. Merkittävin asia on se, että henkilöllä itsellään löytyy sisäinen motivaatio.
Vartija Vauhkosen mukaan vankilakierteestä on mahdollista päästä pois.
– Se on monesti aika iso kysymys. Vanki pohtii sitä, että on vuosia tehnyt tätä hommaa. Uskallanko avata uusia ovia? Palaanko vanhaan tuttuun? Meidän tehtävämme on, että opetamme uuden ajattelumallin, ja muistutamme, että on muitakin vaihtoehtoja.
Vauhkonen painottaa, että vangin omalle vastuulle jää päätös siitä, minkä valinnan hän lopulta tekee. Vaihtoehdot on annettu.
Erityisohjaaja Salmen mukaan Vidlund on edennyt alkutilanteesta ja ajatuksia sekä tunteita on kirjattu todella paljon ylös.
– Sinä et varmaan itsekään uskonut aluksi, että saadaan tällaisia kaavioita aikaiseksi? kyselee Salmi.
– En kyllä, toteaa Vidlund.
Pirisilmä muistuttaa sumuisista ajoista
Kopissaan Vidlund kaivaa esiin piirroksiaan, joita teki joutuessaan rangaistusosastolle Vaasassa tuotuaan vankilaan huumeita.
– Jäin hivakasta kiinni eli toin huumeita taloon. Jouduin olemaan rangaistusosastolla yhdeksän kuukautta, mutta aika meni ihan hyvin piirtäessä ja sanoituksia tehdessä.
Vidlund osoittaa kaapin oveen kiinnitettyä silmää, joka muistuttaa hänelle huumeiden kirouksesta.
– Hyvä ystäväni teki minulle pirisilmän, joka muistuttaa siitä, että vaikka amfetamiinista tulee euforinen olo, sisältä on edelleen surullinen.
Vaikka Vidlund sanoo, ettei kadu vankilassa viettämiään vuosia, hän on pahoillaan siitä, että on menettänyt välit lapsiinsa.
Unelmana kokin tutkinto
Nurmikentän alueella on useita punatiilisiä pitkiä rakennuksia, joissa vankien yhden tai kahden hengen huoneet on sijoitettu kapean käytävän molemmin puolin. Rakennuksen päädyssä on valoisa keittiö, josta näkee järvelle.
Aamulla ja iltapäivisin Vidlund tekee töitä tiskaajana keittiössä.
– Aikomus ja iso haave on se, että saisin kokkikoulutuksen tuomion aikana. Tuomiota on jäljellä vielä neljä vuotta.
Illalla töiden jälkeen Vidlund heittelee rannalla frisbeetä. Sen jälkeen hän istahtaa laiturilla katselemaan tyyntä järveä.
– Tällä hetkellä ajattelen, että suunta on oikea. Yritys on kova ja minulla on tosi hyvä luotto itseeni.
– Ei se enää ole semmoista live hard, die young ‑meininkiä. Elämä muuttuu, vaikka entisten ystävien hylkääminen ja hyppy tuntemattomaan pelottaa.
Vidlund vapautuu vankilasta vuonna 2029. Hänellä on siis aikaa työstää ajatuksiaan ja uutta väkivallatonta mallia OMA-ohjelmassa. Jäljellä on vielä ohjelman kolmas ja neljäs askel, jos oma motivaatio muutokseen riittää. Siviilin pääsemisen jälkeen vangeilla on myös mahdollista saada tukea, jotta tie ei veisi vankilaan takaisin.
Vidlund uskoo itseensä, mutta ei täysin kritiikittä. Hän haluaa pysytellä pois vankilasta, mutta ei ole varma, onko se mahdollista.
– Kukaan meistä ei voi sanoa varmaksi, ettei joutuisi enää koskaan vankilaan, sillä ne tilanteet saattavat tulla yllättäen eteen. Me kaikki haluamme puolustaa läheisiämme, itseämme ja kotia. Siksi en voi luvata, ettenkö päätyisi tänne.
Uskotko, että voit lakata käyttämästä väkivaltaa?
– Uskon kyllä, ja siihen on hyväkin uskoa.