Eurooppa ei voi jatkaa kanaparvena

Kuuden Euroopan maan perustama yhteistyö on nyt runsaan 50 vuoden aikana laajentunut lähes puolen miljardin kansalaisen Euroopan unioniksi. Se, kuinka isoksi EU esimerkiksi kymmenessä vuodessa paisuu ja millaisiin haasteisiin sen pitää vastata, jää nähtäväksi, mutta joitain asioita voidaan arvata.

EU asiantuntija Peter Ekholm oli mukana viisi vuotta sitten päättyneessä Sitran Eurooppa 2020 –projektissa. Ekholm uskoo, että kymmenessä vuodessa EU:ssa on tapahduttava konkreettisia uudistuksia.

- Luulen, että kymmenen vuoden päästä keskustellaan yhteisistä veroista ja työmarkkinasäännöistä, mutta ennen kaikkea uskon, että Euroopan ulkopuolelta tulevat uhat johtavat siihen, että ulkopoliittisesti ei voida olla se kanaparvi, mikä tällä hetkellä ollaan.

Ekholmin mukaan EU:n menestys ja onnistuminen tulevan vuosikymmenen aikana on kiinni siitä, miten se osaa yhdessä toimia suhteessa muuhun maailmaan.

- Täytyy ottaa huomioon se, että EU:n tehtävä ei tule olemaan se sama kuin tähän saakka, eli sisäisen toiminnan parantaminen, vaan nimenomaan ulkosuhteet. Vaikka jokin maa, esimerkiksi Suomi, lähettäisi Washingtoniin kaikki parhaat asiantuntijansa ja johtajansa, painaa heidän sanansa vähemmän kuin muutaman EU-edustajan.

Tähän EU on pyrkinyt muun muassa joulukuussa voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen kautta. Lissabonin sopimuksen myötä unioni voi tehdä kansainvälisiä sopimuksia ja liittyä kansainvälisten järjestöjen jäseneksi. Lissabonin sopimuksen kautta EU pyrkii antamaan selkeän viestin myös ulkosuhteissaan.

Laajentuminen – hyvä vai huono asia?

EU:n tulevaisuuteen vaikuttaa ehkä painavimmin se, ketkä unionissa ovat mukana, vaikkapa kymmenen vuoden päästä. Islanti jätti hakemuksensa heinäkuussa, ja Kroatia ja Turkki ovat jo aloittaneet jäsenyysneuvottelut. Islannin kriittinen taloustilanne vaatii vielä paljon työtä ja päätöksiä, ja Turkin kohdalla moni asia aiheuttaa epäluuloja ja vastustusta.

Ekholm ei usko, että ainakaan Turkin jäsenyys ratkeaa kymmenessä vuodessa.

- Sen tiedän, että kymmenen vuoden päästä Turkki ei ole vielä jäsen, koska edellinenkin laajeneminen itään oli aika kiihkeä. Nyt on huomattu, että esimerkiksi Bulgarian ja Romanian kanssa on ongelmia. Lisäksi sanotaan, että EU:n jäseneksi pääsee eurooppalainen valtio, ja esimerkiksi Marokon tie EU:hun kaatui tähän.

- Tässä on myös Turkin suhteen aikamoinen sählinki – onko Turkki eurooppalainen maa? Toisaalta voidaan sanoa, että ainoa asia, mikä eurooppalaisia maita ja pikkukaupunkejakin yhdistää, on se, että kaikkialta saa kebabia, turkkilaista ruokaa, naurahtaa Ekholm.

Muutenkin EU:n laajeneminen on kaksipiippuinen juttu.

- Toisaalta pitää laajentua, jotta saadaan mahdollisimman paljon porukkaa rauhanomaisiin oloihin, mutta toisaalta pitää miettiä tarkkaan, miten se taloudellisesti ja poliittisesti onnistuu, Ekholm pohtii.

Eurooppa ei voi enää vain tiskata tiskejä

Monet kansalaiset kokevat EU:n jäykkänä, byrokraattisena möhkäleenä, joka ei pysty reagoimaan maailman tapahtumiin kovinkaan nopeasti. EU-asiantuntija Ekholm huomauttaakin, että Euroopan pitäisi ottaa mallia Yhdysvaltojen aktiivisuudesta – ainakin tiettyyn rajaan saakka.

- Yhdysvallat on hyvin proaktiivinen, eli siellä ajetaan niitä asioita, mitä he itse haluavat. Eurooppa on taas todella taaksepäin katsova, eli Euroopassa ikään kuin ajetaan eteenpäin ja koko ajan katsotaan peruutuspeilistä. Kaiken ei tietenkään tarvitse tapahtua tähtäimen läpi, kuten Yhdysvallat tekee, vaan Eurooppa voisi ottaa omat vahvuutensa, esimerkiksi kaupankäynnin, kehitysavun ja sovittelun, vahvemmin käyttöön.

Ekholm antaa esimerkin, joka kuvastaa hänen mielestään nykymaailman vastuunjakoa. Yhdysvallat tarjoilee monessa paikassa illallisen, eli toimii omien intressien mukaisesti, ja Eurooppa tulee paikalle tiskaamaan tiskit. Näin kävi esimerkiksi entisen Jugoslavian alueella, kertoo Ekholm.

- Kun Eurooppa ei saanut alueella valmistettua illallista, otti Yhdysvallat sen roolin eli pommitti. Tällä hetkellä Eurooppa maksaa tämän illallisen laskua eli hoitaa tiskejä. En kuitenkaan näe EU:ta tulevaisuudessakaan aggressiivisena, vaan uskon, että työnjako Amerikan kanssa on selvä.

Ekholm kertoo kuitenkin suhtautuvansa EU:n tulevaisuuteen ylipäätään optimistisesti.

- Se, miltä EU näyttää kymmenen vuoden päästä, on mielestäni enemmän kiehtovaa kuin pelottavaa.

Eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen oli keskeinen neuvottelija Suomen hakiessa EU-jäsenyyttä. Hänellä riittää yhä uskoa EU:hun.

- Kun ajatellaan, miten moni-ilmeinen Eurooppa on, ja mitä vanhoja vihanpitoja maiden välillä on ollut, on hienoa, että näinkin lyhyessä ajassa on pystytty näin hyvään ja rakentavaan yhteistyöhön. Täytyy sanoa, että jos EU:ta ei olisi, se pitäisi keksiä.