Harrastaako lapsesi joukkueurheilua? Olet luultavasti törmännyt kentän laidalla myös sellaisiin vanhempiin, joiden pettymyksen pelin kulkuun saa tuta oma lapsi, tuomari tai valmentaja.
Kaikki junioriurheilijoiden vanhemmat tuntevat tyypin, jonka tunteet kuohahtavat katsomossa herkästi. Se kertoo oikeastaan enemmän aikuisesta kuin lapsen suorituksesta.
– Tunnekuohujen valtaan antautuminen kertoo ihmisen kyvyttömyydestä käsitellä omia pettymyksiään, johtuivatpa ne sitten lapsen, tuomarin tai valmentajan suorituksesta. Lisäksi vanhemman käytös kertoo siitä, että hän kokee oikeudekseen osallistua pelin kulkuun, sanoo Terveystalon urheilupsykologi Sari Honkanen, joka valmentaa itsekin lentopallojunioreja.
Kyse on samasta ilmiöstä kuin koulumaailmassa, jossa osa vanhemmista lähettää jatkuvasti palautetta ja vaatimuksia opettajalle sähköisessä viestijärjestelmässä.
– Pää punaisena huutava vanhempi on usein myös vaativa vanhempi. Voi olla, että tällaisen vanhemman lapsi ei pääse helpolla muillakaan elämänalueilla. Jos vanhempi antaa jatkuvasti palautetta syyllistävällä tavalla, se on jo pelkkää harrastusta isompi kysymys lapsen itsetunnolle, Honkanen huomauttaa.
Omalla vastaanotollaan hän auttaa pääasiassa yläaste- ja lukioikäisiä urheilijoita kilpailutilanteen hallinnassa sekä ehkäisee ja hoitaa ylikuormitusta, uupumista sekä jännitys- ja pelkotiloja.
Käytösmallit siirtyvät lapselle
Ärhäköitä vanhempia löytyy niin isistä kuin äideistäkin. Lapsen iästä riippuu, miten räyhäävä vanhempi vaikuttaa lapseen. Kun lapsi on alle kymmenvuotias, vanhemman esimerkki opettaa huonoja käytösmalleja.