Estonian pelastusjohtaja: Autolauttoihin kohdistuu uusia uhkia

- Keulavisiirin ja sen myötä rampin aukeaminen autolautalla ei ole mahdollista. Autolautoilla on kuitenkin muita vaaroja, esimerkiksi autokannella saattaa syttyä tulipalo, sillä kukaan ei tiedä, mitä rekoissa loppujen lopuksi on sisällä. Myös terrorismi on mahdollista, sanoo Tiilikainen.

Onnettomuus herkistää yhä

Estonia-onnettomuus vetää pelastustöitä johtaneen Tiilikaisen yhä vakavaksi. Estonia lähetti hätäkutsun kello 1.24, laiva katosi tutkasta kello 1.48. Tiilikaisen kotona Espoossa soi puhelin tuona aamuna.

- Puhelussa kerrottiin aluksi, että matkustajalaiva merihädässä Utön ulkopuolella ja sillä on vakava kallistuma. Minä totesin, että pitäkää minut ajan tasalla, olin kotona Espoossa. Läksin pois puhelimen luota ja mietin, että sehän on matkustajalaiva ja siellä voi olla toistakin tuhatta ihmistä. Samassa puhelin soi uudelleen ja vastasin siihen, että uponnut vai? Vastaus oli - kyllä. Sitten sanoin, että tulen ja suljin puhelimen, kertaa Tiilikainen aamuyön tapahtumia viistoista vuotta sitten.

Kaikki oli yhtä kaaosta laivalla

Pelastustoimet aloitettiin hälytyksillä. Pelastustyöt koostuivat merellä olevista aluksista, helikoptereista ja viranomaisista sekä Suomesta että Ruotsista.

- Siinä säässä ei aluksilla juuri pystytty pelastamaan, joten helikopteri oli ainoa mahdollinen pelastaja. helikopterista käsin ihmisiä pystyttiin vinssaamaan pois pelastusveneistä.

Tiilikainen on jälkeenpäin kuullut paljon kertomuksia Estoniasta pelastuneilta.

- Eräs pelastuneista, josta myöhemmin tuli ystäväni, tuli kiittämään kohtaloaan kotiini. Hän kertoi olleensa alimmalla kannella hytissä, kun laiva alkoi kallistua. Kaikki tavarat kaatuivat oven eteen, mutta hänen onnistui päästä ovesta ulos. Hän juoksi kannelle ja sieltä kaatuneen laivan kyljelle. Laivan kyljeltä hänen onnistui päästä pelastuslauttaan.

Tiilikainen ei usko, että Estoniassa olisi kyetty vetämään minkäänlaista järjestäytynyttä pelastautumista.

- Laivalta tehty hätäkutsu oli niin hätäinen, että siinä ei ollut kyse minkäänlaisesta järjestäytyneestä toiminnasta. Se oli niin nopea se tapahtuma, kuvaa Tiilikainen.

Merellä mahdoton myrsky

Estonian uppoamisen aikaan tuulen nopeus merellä oli 23-25 m/s.Aallon korkeus oli tuolloin ainakin 5 metriä, pahimmillaan 8-9 metriä. Kun laiva kallistui, osa ihmisistä oli irrottamassa pelastuslauttoja.

- Ihmiset olivat saaneet niitä siihen kannelle ja alkaneet mennä pelastuslauttoihin. Tämän kuulin siltä mieheltä, jonka kanssa ystävystyin. Suurin osa pelastuslautoista oli lauennut itsestään. Myös muut paikalle tulleet alukset laskivat pelastuslauttoja mereen.

Estoniasta onnistuttiin pelastamaan vajaat 140 ihmistä, yli 800 hukkui. Suomalaisia hukkui kymmenen.

Entä tuleeko Estonia vielä omiin uniisi, Raimo Tiilikainen?

- Ei, enää.

Lue myös:

(MTV3)

Katso kommodori evp. Raimo Tiilikaisen haastattelu (Huomenta Suomi 28.9.2009)

Katso Juha Muurisen juttu (Seitsemän uutiset 28.9.2009)