Espoon lapsimurhista elinkautinen - motiivina henkinen umpikuja

Oikeus totesi Fun jääneen avioeronsa jälkeen elämään ilman turvaverkostoa erotettuna tyttäristään, entisen puolisonsa ja tämän sukulaisten jättämänä, taiwanilaisen sukunsa halveksumana, "kasvonsa menettäneenä" ja kielitaidottomana vieraaseen yhteiskuntaan. Tällaisesta pakkotilasta huolimatta, käräjäoikeus katsoi kuitenkin ainoaksi mahdolliseksi rangaistukseksi elinkautisen vankeusrangaistuksen.

Henkirikokset tapahtuivat elokuussa 2007 Espoon Suvelassa Joupimäenkulma 3 A:ssa sijaitsevassa kerrostalossa . 41-vuotias nainen surmasi 8-vuotiaat kaksoistytöt yhdessä huoneessa ja kaksi vuotiaan pojan toisessa. Nainen yritti tappaa lapset unilääkkeellä, mutta kun se ei onnistunut hän kuristi lapset pyjamansa vyöllä.

Tekojen taustalla oli huoltajuusriita suomalaisen isän kanssa.Tytärten piti palata huoltajaksi määrätylle isälleen seuraavana päivänä. Fu oli kaksivuotiaan pojan huoltaja.

Fu oli myöntänyt tapot ja katsoi olevansa alentuneesti syyntakeinen. Oikeus katsoi teot kuitenkin murhiksi ja naisen syyntakeiseksi.

- Kyse ei ollut mistään rajatapauksesta, syyttäjä Markku Ahonen kommentoi päätöstä tuoreeltaan.

Vakaata harkintaa ja julmuutta

Syyttäjän kuvion mukaan Fu olisi suunnitellut lastensa murhaa jo toukokuussa 2007, kun nainen oli hankkinut unilääkettä. Oikeus totesi, että surmaamispäätös oli tehty vasta viikonloppuna, jolloin henkirikokset toteutettiin.

Käräjäoikeus totesi murhan edellyttämästä vakaasta harkinnasta näin:

- Kun Fu on kuitenkin myöntänyt sekoittaneensa unilääkkeen maitoon ja sokeriin valmiiksi jo päivällä ja kun hän on määrätietoisesti toimien ryhtynyt surmaamisen täytäntöönpanotoimiin juottamalla lapsille illalla unilääkettä sisältänyttä maitoa ja vielä J:n ja E:n herättyä useita tunteja myöhemmin jatkanut surmaamista kuristamalla kaikki lapset vuorotellen, käräjäoikeus katsoo teon tehdyn vakaasti harkiten siitä huolimatta, että surmaamispäätös ilmeisesti on tehty vasta viikonlopun aikana.

Oikeus katsoi myös, että rikokset on tehty erityisen julmalla tai raa'alla tekotavalla.

Oikeuden mukaan asiassa ei tullut ilmi, että Fu olisi halunnut tuottaa lapsilleen kipua ja kärsimystä tai pitkittänyt surmaamista kärsimysten lisäämiseksi. Kun lapset oli surmattu kuristamalla ja kaksi kolmesta oli myös tajunnut tilanteen, tämä on aiheuttanut kärsimystä Oikeus katsoi myös Fun toiminnan osoittavan päättäväisyyttä ja sitkeää surmaamispyrkimystä, kun hän oli jatkanut toimintaansa huomattuaan, etteivät lapset kuolleet unilääkkeeseen.

Motiivi: Ei muuta vaihtoehtoa

Oikeus katsoi, että kolmoismurhaan johti Fun voimakas henkilökohtainen käsitys siitä, ettei vaihtoehtoja ole.

Tähän puolestaan vaikutti Fun Suomessa kokeman elämäntilanteen aiheuttama toivottomuus, ulkopuolisuuden tunne, syrjintä ja tunne viranomaisten epäoikeudenmukaisuudesta.

- Mielentilatutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että vastaaja on kokenut olleensa umpikujassa, josta hän ei ole nähnyt muuta ulospääsyä kuin lastensa ja itsensä tappaminen, oikeus totesi. Itseään Fu ei kyennyt surmaamaan.

- Vaikka Fun elämäntilanteeseen on liittynyt inhimillistä hätää ja toivottomuutta, on rikoksia kuitenkin tekotapa ja uhrien määrä huomioon ottaen kokonaisuutena arvioidenkin pidettävä törkeänä.

Mielentilatutkimuksessa Fu oli todettu syyntakeiseksi. Fun persoonallisuudessa oli epävakaita piirteitä, mutta hän ei kuitenkaan ollut psykoottinen. - Teon taustalla oli pitkäaikainen stressitilanne, joka liittyi hänen persoonallisuutensa epävakauteen, parisuhdeongelmiin sekä kulttuuriin sopeutumisen ongelmiin.

Oikeussalissa isän puolelta esitettiin, että murhien motiivina olisi ollut kosto ja kärsimyksen aiheuttaminen isälle. Tämän kostoteorian oikeus hylkäsi.

Isälle korvauksia

Oikeus katsoi isälle aiheutuneen murhista elinikäisen kärsimyksen, joka ei ole rahassa mitattavissa.

- Lapsen menetys aiheuttaa vanhemmalle elinikäisen trauman ja vanhemman kannalta tuska ja kärsimys on vieläkin suurempi, kun lapsen menettää henkirikoksen johdosta ja kun isä samalla kertaa menettää kaikki kolme lastaan, oikeus perusteli isän oikeutta kärsimyskorvaukseen.

Oikeus harkitsi kohtuulliseksi korvaukseksi 45000 euroa. Isän veljen ja isän äidin korvausvaatimukset oikeus hylkäsi.

Lue lisää oikeudenkäynnistä: