Espanjan lopputurnaus vuonna 1982 merkitsi turnauksen laajentumista 24 joukkueen miltei kuukauden kestäneeksi megatapahtumaksi. Turnauksen laajentuminen merkitsi myös sitä, että ohjelmaan tuli enemmän "merkityksettömiä" otteluita eikä parastaan tarvinnut näyttää välttämättä heti turnauksen alkuvaiheessa. Lopulta maailmanmestaruuteen saakka edennyt Italia antoi tästä konkreettisen esimerkin esittämällä vielä alkulohkossa varsin vaatimattomia otteita.
Joukkueet jaettiin alkuvaiheessa kuuteen neljän joukkueen lohkoon, joista kustakin kaksi parasta eteni toiseen vaiheeseen. Toiseen vaiheeseen selviytyneet 12 maata jaettiin neljään kolmen joukkueen lohkoon, joista voittajat selviytyivät välieriin. Argentiinan kisoista järjestelmää oli muutettu, mutta alkulohkojen ratkaisuotteluita pelattiin edelleen eri kellonlyömällä, mikä johti jälleen jälkipuheisiin.
Tästä saatiin esimakua jo alkulohkossa A. Italia selviytyi Puolan ohella jatkoon pelaamalla kolme tasapeliä. Viimeisessä ottelussa ja taistelussa jatkoonpääsystä Italia kohtasi Kamerunin; Puolan ja Perun välinen päätöskierroksen ottelu oli kuitenkin jo pelattu ja Italia tiesi tasapelin riittävän. Ottelu myös päättyi tasan - numeroihin 1-1.
Lohkossa B aikatauluongelmat tulivat esille kaikkein dramaattisimmin. Länsi-Saksan sensaatiomaisesti 2-1 kaatanut Algeria joutui tässä uhrin osaan. Algerialle koitui kohtalokkaaksi 3-0-johdon kutistuminen 3-2-voitoksi vastaan. Omaan päätöskierroksen otteluunsa vasta valmistautumassa olleet ja Länsi-Saksa laskivat tilanteen nopeasti: saksalaisten yhden maalin voitto veisi molemmat jatkoon. avausosuman jälkeen ottelusta tuli yksi MM-historian surullisimpia esityksiä. Kumpikaan joukkue ei yrittänyt edes näennäisesti hyökätä, vaan aikaa kulutettiin surutta. 1-0-tulos merkitsi Algerialle kotimatkaa.
