Kadonneiden henkilöiden omaisten tukiryhmää vetänyt Esa Anttalainen kiittelee Jussi Peltolan löytäneiden veljesten toimintaa. Hänen mukaansa maallikoiden etsintätyölle on Suomessa paikkansa.
Lue myös: Veljekset päättivät löytää vuosia sitten kadonneen Jussi Peltolan – näin vaikeassa paikassa veteen uponnut auto oli
Anttalainen tietää mistä puhuu: hänen Ari-poikansa katosi Kotkassa vuonna 2007 ja oli kateissa puoli vuotta. Myöhemmin poika löytyi hukkuneena.
Pahinta, mitä kuka tahansa lapsen vanhempi voisi kuvitella, on lienee se, että omalle lapselle tapahtuisi jotakin. Vielä pahemmaksi kuvaillaan kuitenkin piinaa, joka on kadonneen omaisilla.
– Epätietoisuus on varmasti yksi niitä vaikeimpia asioita kestää ja ymmärtää. Jos kuolemantapaus sattuu, niin ihminen tekee surutyön. Kadonneen kohdalla surutyötä ei pysty tekemään päätökseen saakka – minun mielestäni ei siinäkään tapauksessa, että kadonnut julistetaan kuolleeksi. Mutta kun varsinaista vainajaa ei ole, Anttalainen sanoo.
Omaisilla satoja kysymyksiä vaille vastauksia
Anttalainen on aiemmin toiminut kadonneiden henkilöiden omaisille tarkoitetussa yhdistyksessä, ja hän kuuluu Facebookissa kadonneiden läheisille suunnattuun ryhmään.
– Ryhmien tarkoituksena on antaa vertaistukea. Näissä katoamistapauksissa kysymyksiä on satoja enemmän kuin vastauksia. Niihin ei oikein kukaan osaa antaa vastausta. Vertaistuki on hyvin tärkeä elementti.
– Tapauskohtaista se toki on, millaisia ajatuksia omaisella on. Mutta monella on mielessään samankaltaisia kysymyksiä: Mitä? Miksi? Milloin? Mitä on tapahtunut?


