Erittäin vaarallisilla rikoksentekijöillä yhdistävä tekijä: "90 prosentilla oli samanaikaisesti persoonallisuushäiriö ja päihdeongelma"

Erittäin vaarallisista rikoksentekijöistä lähes kaikki ovat kärsineet samanaikaisesti persoonallisuushäiriöstä ja päihdeongelmasta, kertoo tuore selvitys. Tutkijat selvittivät ensi kertaa, mikä yhdistää erittäin vaaralliseksi arvioituja vankeja.

THL:n ylilääkärien Petteri Joelssonin ja Aulikki Ahlgren-Rimpiläisen sekä oikeustieteen maisteri Katja Revon tekemän selvityksen tulokset julkaistiin aiemmin tässä kuussa The Journal of Forensic Psychiatry & Psychology -julkaisussa.

Lue myös: Perheenäiti pöyristyi: Cannonball MC muuttaa naapuriin idylliselle maalaispaikkakunnalle – "Aamukahvit meinasivat mennä väärään kurkkuun"

Selvityksessä oli mukana 111 vaarallisuusarviota vuosilta 2006–2019. Vaarallisuusarvio tehdään vakavaan väkivaltarikokseen syyllistyneelle rikoksenuusijalle mielentilatutkimuksen yhteydessä. Käytännössä se on arvio siitä, uusiiko ihminen väkivaltarikoksen ja millä todennäköisyydellä.

Arvioista 97 prosenttia tuli siihen lopputulokseen, että tutkittava on erittäin vaarallinen toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle.

– Lisäksi 90 prosentilla tutkittavista oli samanaikaisesti persoonallisuushäiriö ja päihdeongelma. Yli 90 prosentissa tapauksista tekijä oli myös ollut päihtynyt teon aikana, Petteri Joelsson kertoo STT:lle.

Yhdistelmä kasvattaa väkivallan riskiä

Koko aikuisväestöstä persoonallisuushäiriöistä kärsiviä arvioidaan olevan 5–15 prosenttia. Häiriöitä on monenlaisia, ja niiden syntyyn vaikuttavat muun muassa perinnölliset tekijät ja ihmisen elämän tapahtumat.

– Yleisesti ottaen rikoksiin syyllistyneiden joukossa korostuvat epäsosiaalinen persoonallisuus ja tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus. Muun muassa impulsiivisuus liittyy niihin tyypillisesti hyvinkin kiinteästi, Joelsson sanoo.

Persoonallisuushäiriöiden ja päihteiden yhteys väkivaltaiseen käytökseen tiedetään.

– Persoonallisuushäiriö on väkivaltaisen käytöksen riskitekijä. Tiedetään myös, että persoonallisuushäiriö yhdistettynä päihdeongelmaan kasvattaa riskiä.

Lue myös: Sotarikoksista syytetty sierraleonelaismies hermostui poliiseihin käräjäpäivän päätteeksi: "Minä en ole rikollinen, olen epäilty!"

Tutkittavista lähes 90 prosenttia oli miehiä ja heidän keski-ikänsä oli 37 vuotta. Heistä noin 62 prosenttia oli syyllistynyt aiemmin henkirikokseen ja noin 69 prosenttia muuhun vakavaan väkivaltarikokseen.

– Jotakin on tapahtunut, että tässä tilanteessa ollaan uudelleen. Se voi liittyä nimenomaan jatkuvaan päihdeongelmaan ja persoonallisuuden ominaisuuksiin, kun ensimmäisestä tuomiosta ei ole pystytty ottamaan opiksi. Tämä alleviivaa sitä, että huomiota olisi hyvä keskittää näihin asioihin, Joelsson sanoo.

Päihdeongelmaa helpompi hoitaa

Miten ongelmiin voitaisiin sitten puuttua? Joelssonin mukaan persoonallisuushäiriöstä ja päihdeongelmasta jälkimmäinen on usein helpompi hoitaa.

– Päihdeongelmaan on olemassa erilaisia matalan kynnyksen hoitoja, kun taas persoonallisuushäiriöön liittyvät henkilön ominaisuudet ovat hyvin hitaasti muuttuvia eivätkä välttämättä hoidolla ohjailtavissa. Päihdeongelmaan hoitoja on laajemmin tarjolla, ja päihteettömyys on selkeämmin toteutettavissa, hän sanoo.

Vaarallisuusarvio vaikuttaa vankeusrangaistuksen kestoon. Jos ihminen todetaan erittäin vaaralliseksi toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle, tuomioistuin voi tuomita hänelle yhdistelmärangaistuksen. Siitä ei pääse ehdonalaiseen vapauteen, ja ehdotonta vankeutta seuraa vielä vuoden valvonta-aika.

Artikkelin kirjoittajien mukaan pitkä vankeusrangaistus ei välttämättä ole kovin tehokas toimenpide uusimisriskin alentamiseen.

– Tällä hetkellä vaarallisuusarvio vaikuttaa tuomion pituuteen, muttei juurikaan sen sisältöön. Arvioinnissa tehdään hyvin seikkaperäinen selvitys tutkittavan henkilökohtaisista riskitekijöistä, mutta se ei automaattisesti johda riskiä vähentäviin toimenpiteisiin. Meidän suosituksemme on, että vaarallisiksi arvioidut pitäisi velvoittaa henkilökohtaista riskiä alentaviin toimenpiteisiin, esimerkiksi päihdehoitoon, Joelsson sanoo.

Joelssonin mukaan päihdehoito olisi hyvä aloittaa jo vankilassa ja sen pitäisi jatkua myös vapautumisen jälkeen. Nykyäänkin vankiloissa tarjotaan monenlaisia päihdeohjelmia, mutta niihin osallistuminen ei ole pakollista.

Toisaalta Joelsson korostaa, ettei päihdehoitokaan ole yleispätevä ratkaisu vakavaan uusintarikollisuuteen.

– Tahdonvastaisesti toteutetuista päihdehoidoista ei kannata odottaa kovin mainittavia tuloksia. Tärkeää olisi, että sitä pitäisi aktiivisesti tarjota ja kynnyksen sinne pitäisi olla matala, hän sanoo.