Vankilapsykologi: Seksuaalirikollinen saa apua usein vasta syyllistyttyään törkeään rikokseen

– Jos tuomitaan pelkästään ehdollista vankeutta, ei ainakaan Rikosseuraamuslaitos pysty tarjoamaan mitään, Ylipekka sanoo. 

Esimerkiksi törkeästä raiskauksesta tuomitaan ehdotonta vankeutta lähes aina. Vuonna 2016 annetuista rangaistuksista 98 prosenttia oli ehdotonta. Perusmuotoisissa raiskauksissa kiven sisään tuomittiin 43 prosenttia rangaistuksen saaneista.

Sen sijaan lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa vankeusrangaistukset ovat harvinaisempia. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituista joutui vankilaan seitsemän prosenttia ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituista 57 prosenttia. Luvut käyvät ilmi Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksesta.

Ylipekka pitää nykytilannetta ongelmallisena. Hänen mukaansa riskiarviointi ja kuntoutus pitäisi olla saatavilla jo pelkän huolen perusteella.

– Vaarana on, että apua saatetaan tarjota vasta, kun on uusinut rikoksensa.

Kuntoutuksen puutteeseen on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi Sexpo. Seksuaalineuvontaa ja terapiaa tarjoavan säätiön mukaan moni seksuaalisesti lapsista kiinnostunut mies haluaisi hakeutua avun piiriin, jos sellaista olisi tarjolla. Säätiön mukaan Suomessa on arviolta noin 40 000 aikuista miestä, joilla on seksuaalista kiinnostusta lapsia kohtaan.

Uusimisriskiä lisää, jos aiempi uhri ollut poika tai mies

Rikoksen uusimisriskin arvioiminen alkaa Ylipekan mukaan pysyvien tekijöiden kartoittamisella. Se voidaan tehdä melkein kokonaan tapaamatta ihmistä.

– Melkein koko arvio voidaan tehdä asiakirjojen perusteella kiinnittämällä huomio niihin asioihin, jotka ennustavat kohonnutta uusimisriskiä, mutta joihin ihminen ei pysty enää vaikuttamaan.

Rikoksen uusimista ennustavat muun muassa tekijän nuori ikä, aiemmat seksuaalirikokset, aiempi rikollinen käyttäytyminen yleisesti, jos uhri on ollut tekijälle tuntematon ja jos uhri on ollut poika tai mies, Ylipekka luettelee.

Pysyvien tekijöiden kartoittamisen jälkeen pyritään löytämään ne tekijät, jotka ovat kuntoutuksella muutettavissa.

Ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomituista 28 prosentilla on Ylipekan mukaan matala uusimisriski.

– Kohonnut riski on arviolta noin 70 prosentilla seksuaalirikoksesta tuomituista vangeista.

Suomessa käytettävästä Stop-kuntoutusohjelmasta on Ylipekan mukaan tehty tähän mennessä yksi tutkimus, jonka mukaan uusiminen laskee kuntoutuksen käyneillä reilusta kymmenestä prosentista noin viiteen prosenttiin.

Ylipekka huomauttaa, että tutkimus tehtiin melko pienellä, noin 300 ihmisen joukolla. Tilastollisesti merkittävän tuloksen saamiseksi asiaa pitäisi tutkia suuremmalla joukolla, hän sanoo.

Lääkehoitoa vähän – "Pelätään, että siinä kastroidaan"

Stop-ohjelma kestää kahdeksan kuukautta. Sen aikana vanki käy läpi rikollista toimintaansa ja siihen johtanutta ajatteluaan, pyrkii ymmärtämään tekonsa seurauksia sekä harjoittelee keinoja, jotka tukevat rikoksetonta elämäntapaa tulevaisuudessa.

Ohjelmaa järjestetään 5–8 hengen ryhmissä kahdesti vuodessa Riihimäen vankilassa. Stop-ohjelman lisäksi on olemassa Uusi suunta -ohjelma, johon tuomitut osallistuvat yksin.

Seksuaalirikoksista tuomituille on tarjolla myös lääkehoitoa, joka on Ylipekan mukaan harvinaista.

– Sitä pelätään paljon, koska mielikuvana on, että siinä kastroidaan ihminen. Jos on tämmöinen mielikuva, vaihtoehtoon suhtaudutaan penseästi. Lisäksi osa pelkää sivuvaikutuksia.

Yleisin vaihtoehto lääkehoidossa on miessukupuolihormonin eli testosteronin määrää vähentävä lääke, joka vaimentaa sukupuoliviettiä.

Uusimisriskiin voidaan vaikuttaa myös tietyillä mielialalääkkeillä, jotka vähentävät taipumusta pakonomaiseen käyttäytymiseen. Ylipekan mukaan myös alkoholin nauttimisen estävää Antabus-lääkitystä voidaan antaa niille, joilla seksuaalirikokset ovat kytkeytyneet alkoholinkäyttöön.