Seksuaalirikoksista tuomituista 5–10 prosenttia tekee tutkimusten mukaan myöhemmin uuden rikoksen. Riskiin voidaan vaikuttaa kuntoutuksella, mutta kaikki seksuaalirikoksiin taipuvaiset eivät saa apua vaikka haluaisivat, sanoo Riihimäen vankilan psykologi Mikko Ylipekka. Syynä on se, että kuntoutusohjelmat tavoittavat lähinnä ne, jotka on tuomittu vankilaan.
– Jos tuomitaan pelkästään ehdollista vankeutta, ei ainakaan Rikosseuraamuslaitos pysty tarjoamaan mitään, Ylipekka sanoo.
Esimerkiksi törkeästä raiskauksesta tuomitaan ehdotonta vankeutta lähes aina. Vuonna 2016 annetuista rangaistuksista 98 prosenttia oli ehdotonta. Perusmuotoisissa raiskauksissa kiven sisään tuomittiin 43 prosenttia rangaistuksen saaneista.
Sen sijaan lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa vankeusrangaistukset ovat harvinaisempia. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituista joutui vankilaan seitsemän prosenttia ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituista 57 prosenttia. Luvut käyvät ilmi Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksesta.
Ylipekka pitää nykytilannetta ongelmallisena. Hänen mukaansa riskiarviointi ja kuntoutus pitäisi olla saatavilla jo pelkän huolen perusteella.
– Vaarana on, että apua saatetaan tarjota vasta, kun on uusinut rikoksensa.
Kuntoutuksen puutteeseen on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi Sexpo. Seksuaalineuvontaa ja terapiaa tarjoavan säätiön mukaan moni seksuaalisesti lapsista kiinnostunut mies haluaisi hakeutua avun piiriin, jos sellaista olisi tarjolla. Säätiön mukaan Suomessa on arviolta noin 40 000 aikuista miestä, joilla on seksuaalista kiinnostusta lapsia kohtaan.