Eurovaalit lähestyvät, ja vastakkainasettelu EU:ta kannattavien ja EU:ta vastustavien voimien välillä oli odotettua. Mutta Ranskan ja Italian välillä se on johtanut ennennäkemättömän rumaan nokitteluun ja rajuun välirikkoon, joka ei totisesti lupaa hyvää vaalikeväälle, kirjoittaa toimittaja, tietokirjailija Helena Petäistö kolumnissaan.
Tuntuu uskomattomalta nähdä, että tätä taistelua eivät käy keskenään joku Unionin eteläinen ja pohjoinen tai joku itäinen ja läntinen jäsenmaa, joita niin monet asiat erottavat.
Ei, vaan välirikkoon on päätynyt EU:n kaksi vanhaa perustajavaltiota ja eteläistä naapurimaata, Euroopan kaksi huomattavinta latinalaista Välimeren maata, joiden kansanluonteet ja mentaliteetti ovat hyvin lähellä toisiaan.
Mikään muu kansa ei muistuta ranskalaisia yhtä paljon kuin italialaiset. Jean Cocteau sanoi aikoinaan ironisen osuvasti:- Italialaiset ovat hyväntuulisia ranskalaisia! Niinhän se on.
Molemmat nauravat samoille asioille, rakastavat naisiaan yhtä intohimoisesti kuin herkuttelevat ruokapöydässä, tekevät kuolemaa mustasukkaisuudesta, ovat perhekeskeisiä ja sukurakkaita, loistavat tyylikkyydessä, taiteissa ja kauneudentajussa. Missään näissä lajeissa eivät muut Euroopan kansat heille pärjää.
Mutta nyt näiden latinonaapurien välit ovat äityneet niin pahoiksi, että kiukuspäissään Ranska päätti lopulta kutsua suurlähettiläänsä pois Roomasta konsultaatioita varten Pariisiin. Niin jyrkkää vetoa on nähty vain ani harvoin EU:n jäsenmaiden välillä.
Runsaat kaksi vuotta sitten Kreikka teki saman tempun Itävallalle, joka ei kutsunut Kreikan edustajaa Wieniin maahanmuuttoa koskevaan kokoukseen. Ja Unkari veti suurlähettiläänsä Hollannista toista vuotta sitten närkästyneenä sieltä kuuluvaan jatkuvaan arvosteluun Unkarin hallitusta kohtaan.