Meri Saarnilahti-Becker on harvinainen ihminen, sillä hän voi sanoa olevansa entinen narsisti. Menneisyydessään hän yritti miellyttää kaikkia, eikä kestänyt yhtään kritiikkiä. Saarnilahti-Becker sai töistä psykosomaattisia oireita, kuten vatsahaavan ja selkäsärkyä, mutta pahin tapahtui yksityiselämässä: hän jätti ongelmiensa vuoksi miehensä ja murrosiässä olleet lapsensa ja pakeni.
Meri Saarnilahti-Becker ei kuitenkaan ole lääketieteellisessä mielessä narsisti eli hänellä ei ole todettu narsistista luonnehäiriötä. Hänellä jotkut narsistiset piirteet olivat tarpeettoman korostuneita.
– Uhrasin mitä tahansa, jotta ei tarvinnut ottaa kritiikkiä vastaan. Siinä meni kaikki, aivan kuin alkoholistilla, koti, avioliitto ja lapset, Meri Saarnilahti-Becker muistelee.
Ensimmäisessä liitossaan Saarnilahti-Becker ei sietänyt minkäänlaista arvostelua. Hänelle ei saanut sanoa yhtään syyttävää sanaa, vaikka olisi ollut syytäkin. Saarnilahti-Becker pakeni kritiikkiä 20 avioliittovuoden ajan. Kun lapset olivat 12- ja 14-vuotiaat, hän otti avioeron miehestään ja lähti.
– Nyt häpeän sitä, että jätin lapset ja isän yksin.
Saarnilahti-Beckerin narsististen luonteenpiirteiden taustalla ovat lapsuudessa koetut hyväksymättömyyden tunteet. Hänen äitinsä oli kriittinen ja ankara kasvattaja, ja Saarnilahti-Becker pelkäsi äitiään hyvin paljon.
– Ajattelin lapsena, että minun pitää olla tietynlainen, jotta minut hyväksytään. Minulla oli sellainen tunne, että minut hylätään, jos en osaa miellyttää, mutta se on tietysti lapsen tulkinta tilanteesta. Isäni oli aina aurinkoinen. Ihailin häntä ja halusin olla kuin hän.