DNA-laboratoriossa selvitetään syitä, miksi perhoset eivät selviä Suomen luonnossa.
Luonnontieteellisen museon vuosisatoja vanhat näytteet voivat antaa lisätietoa myös lajien tulevaisuudesta. Uuden tekniikan avulla vanhoista näytteistä saadaan sellaista tietoa, mitä ei aiemmin ole voitu saada. Esimerkiksi dna-tutkimuksen avulla voidaan ennakoida, miten lajit selviävät ilmastonmuutoksesta.
Perhosen kuuloelin näyttää lähinnä modernilta veistokselta. 3D-malli kuuloelimestä on tehty tietokonetomografiakuvan perusteella. Mutta miksi tutkijat ovat kiinnostuneita perhosen kuuloelimistä?
– Niiden avulla yöperhoset vastaanottavat lepakoiden ultraääntä, kun lepakot saalistavat hyönteisiä ja perhosia eli perhosen selviytymisen kannalta on tosi tärkeää, että sillä on toimivat kuuloelimet, selittää eläintieteen yksikön johtaja Pasi Sihvonen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta (Luomus).
Ennen kuvantamislaitteen hankkimista perhosen elimiä voitiin tutkia vain rikkomalla perhosnäyte.
– Nyt meidän on mahdollista tutkia sellaisten näytteiden rakenteita, joita meillä on kokoelmissa vain yksi kappale. Nyt ei tarvitse enää rikkoa sitä näytettä, iloitsee Sihvonen.
DNA-näytteet tuovat uutta tietoa menneisyydestä ja tulevaisuudesta
Apolloperhoset ovat lähes hävinneet Suomen luonnosta. Dna-laboratoriossa selvitetään perhosten perimää ja syitä siihen, miksi ne eivät selviä.
– Uskon, että saamme arvokasta tietoa siitä, mitä Suomessa on tapahtunut. Miksi apolloperhoset hävisivät? Ne ovat melkein hävinneet koko Euroopasta, ei vain Suomesta, kertoo Luomuksen dna-laboratorion johtaja Kyung Min Lee.
Menneisyyden lisäksi dna-näytteet auttavat selvittämään lajien tulevaisuutta. Kun saadaan selville, miten lajit selviytyivät edellisistä sukupuuttoaalloista, voidaan ennakoida, miten ne selviytyvät tulevista muutoksista, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta.
Yli 200 miljoonaa vuotta vanha laji
Tutkijat selvittävät parhaillaan, milloin ensimmäiset perhoset ilmestyivät maapallolle.
– Todennäköisesti perhosten esi-isät on ainakin yli 200 miljoonaa vuotta sitten ilmestyneet, joskus jura- tai triaskaudella. Vanhimmat fossiililöydöt on 200 miljoonaa vuotta vanhoja, selittää akatemiatutkija Maria Heikkilä Luomuksesta.
Suomessa elää noin 2000 perhoslajia, koko maailmassa paljon enemmän.
– Niitä on kuvattu 180 000 lajia. Tiedetään kuitenkin, että valtavia määriä on kuvaamatta, varsinkin tropiikissa, arvioi Heikkilä.
Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmissa on kaikkiaan yli 15 miljoonaa näytettä. Eniten on hyönteisiä, noin 10 miljoonaa, eli tutkittavaa riittää.