Britannian ero Euroopan unionista tulee toden teolla voimaan perjantaina puoliltaöin Brysselin aikaa eli aamuyöllä kello yksi Suomen aikaa, kun brexitin siirtymäaika päättyy.
Muodollisesti saarivaltio jätti unionin jo 11 kuukautta sitten, mutta vasta ensi yönä päättyy muun muassa ihmisten ja palveluiden vapaa liikkuvuus Britannian ja 27 EU-maan välillä.
Vaikka erosta ei lopulta tullut täysin sopimukseton ja tulleilta sekä kiintiöiltä vältyttiin tavarakaupassa, ovat EU-jäsenyydelle vieraat rajatarkastukset, työluvat ja monet muut paperisodat nyt todellisuutta.
Britannian suhde Euroopan yhdentymispyrkimyksiin on ollut vuosikymmenten varrella lievästi sanottuna ristiriitainen. Pian toisen maailmansodan jälkeen 1946 "Euroopan Yhdysvaltojen" tarpeesta rauhan ja menestyksen takaajana puhui ensimmäisenä britti, Winston Churchill. Hänkään ei nähnyt omaa kotimaataan osana tällaista järjestelyä.
Lue myös: Britannian ja EU:n kauppasopimus sai kuningattaren hyväksynnän ja lainvoiman
1960-luvun alkuun tultaessa myös Britanniassa oli päädytty toteamaan, että oman maan menestys edellyttäisi liittymistä vuonna 1957 perustettuun Euroopan talousyhteisöön EEC:hen. Brittien vanha liittolainen ja Lontoossa pitkään asunut Ranskan presidentti Charles de Gaulle kuitenkin torjui vetollaan Britannian jäsenyyspyrkimykset kahteen otteeseen, vuosina 1963 ja -67.
De Gaulle epäili brittejä
De Gaullen mielestä Britannia jäsenyyshakemuksestaan huolimatta pohjimmiltaan vastusti Euroopan yhdentymistä ja tukeutuisi kovan paikan tullen mieluummin Yhdysvaltoihin kuin eurooppalaisiin naapureihinsa.