Helena Petäistön kolumni: Kauppasopimus EU:n ja Britannian välillä oli laiha joululahja – Lontoon talousmahti kovilla Johnsonin päätöksen takia

Jouluaaton kauppasopimus EU:n ja Britannian välillä estää kaaoksen, mutta sopimus on niin laiha ja puutteellinen, että sitä paikataan ja parannetaan vielä vuosikymmenien ajan, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Helena Petäistö.

EU sai sopimuksessa varmistetuksi tärkeimmän, eli brittien pääsyn markkinoilleen vain siten, että reilun kaupankäynnin ehdot täyttyvät. Britannia sai haluamansa suvereniteetin, mutta taloudellisten etujensa kustannuksella. Vasta historia näyttää, kannattiko se. 

Jouluaattona kello 16 Brysselin aikaa asettivat EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja Britannian pääministeri Boris Johnson 2 000 sivua sisältävän tuhdin lahjapaketin joulukuusen juurelle. Johnson näytti nivaskaa tv-ruudussa kansalaisilleen, jotka olivat juuri työntämässä joulukalkkunaa uuniin. Ajoitus oli tarkkaan Johnsonin käsikirjoituksen mukainen. Luojan kiitos yksikään britti ei avaisi pakettia kesken joululaulujen ja kalkkunan ja puddingin syönnin.

Kauppasopimus julkaistiin vasta eilen lauantaiaamuna, mutta ennen kuin kansainvälisen kaupan juristit ja poliittisten puolueiden EU-ekspertit ovat kahlanneet läpi 2 000 sivua lakitekstiä, ehtii kalkkunaa sulatella rauhassa. Manner-Euroopan puolellakin saavat hanhenmaksat, osterit, hummerit ja kinkut sulaa tavalliseen tahtiin.

Neljän vuoden psykodraama ja kymmenen viime kuukauden farssi saatiin päätökseen jopa EU:n normaalikäytäntöönkin verrattuna ihan viime tipassa kuilun partaalla roikkuen, sellaista peliä kävi Pokeri-Boris viimeisen kuukauden aikana. Muun Euroopan hermojen kestävyys oli kovalla koetuksella varsinkin siksi, että Britannian kannat vaihtelivat jatkuvasti.

Johnson oli alun perin laskenut EU:n yhtenäisyyden rakoilun varaan, mutta siinä hän epäonnistui pahan kerran. Lopulta toteutui sama draaman kaari kuin brexit-neuvotteluissakin. Marraskuussa Johnson katkaisi neuvottelut kokonaan ja ilmoitti pokkana ottavansa mieluummin vaikka kovan brexitin eli Britannian eron EU:sta ilman kauppasopimusta. Kun EU ei hötkyillyt vieläkään, runsas viikko ennen jouluaattoa Johnson antoi periksi EU:lle tärkeimmässä asiassa eli ehdoissa, joilla Britannia pääsisi yhteismarkkinoille.

10:04
Katso myös: Tätä juuri solmittu brexit-sopu käytännössä tarkoittaa.

Toisin sanoen Britannia suostuisi noudattamaan EU:n sääntöjä niin ympäristö- ja sosiaalilainsäädännössä kuin kuluttajasuojassakin niin, etteivät sen tuotteet pääsisi EU-markkinoille jäsenmaita höllempien lakien ansiosta. Erityinen mekanismi perustettaisiin takaamaan, että mahdolliset rikkomukset korjattaisiin. Pelko siitä, että Euroopan mantereen kylkeen syntyisi uusi kaikkia lakeja polkeva off-shore -alue, oli siis hälvenemässä.

Siitä alkoi kiivas loppusuora, jossa tehtiin kompromisseja puolin ja toisin molempien selvänä päämääränä diili, kauppasopimus. Sopimukseton tila oli molempien mielistä sen jälkeen poissuljettu. Jouluaatonaattona ja jouluaattona kaikki 27 jäsenmaata olivat neuvotteluissa etänä mukana, ja jouluaaton vastainen yökin meni vihoviimeisten yksityiskohtien hiomiseen. 

Viimeinen suuri kiista käytiin kahden ikuisen riitapukarin, Ranskan ja Britannian, välillä kalastusvesistä. Ranskan kova linja kokonaisuuden kannalta niin mitättömästä asiasta kuin pääsystä Britannian kalastusvesille, alkoi jo ärsyttää muita jäsenmaita, mutta lopulta kova linja kannatti. Britannian alkuperäinen vaatimus oli, että muun Euroopan ikiaikaisen kalastuksen osuus sen vesillä vähenisi 70 prosenttia kolmessa vuodessa. Nyt se vähenee vain 25 prosenttia viidessä ja puolessa vuodessa. Ranskalaisia suututti Johnsonin tilanteen dramatisointi, jossa Britannian kuninkaallisen sotalaivaston alus lähetettiin suurieleisesti valvomaan maan aluevesiä EU:n kalastajilta, vaikka kyseessä olivat liittolaismaat eli Nato-jäsenet. Britannialle omista kalastusvesistä oli tullut sen suvereeniteetin elämääkin suurempi symboli.

Jopa jouluaatto meni vielä tiukoissa neuvotteluissa 27 kesken illansuuhun asti kunnes kaikki pääpukarit ilmoittivat sovun saavuttamisesta. Tyylipisteitä ei näistä neuvotteluista tullut, ja sopimus on kaukana kaiken kattavasta kauppasopimuksesta, mutta varsinkin EU onnistui pitämään mölyt mahassaan eikä lähtenyt näpäyttämään Britannian brexit-leiriä, vaikka varmasti mieli teki. Rehellisesti voisi sanoa, että jos neljä vuotta kestänyt psykodraama ja kymmenen viime kuukauden kaoottiset neuvottelut tuottivat niin laihan tuloksen, siinä olisi voinut jo siteerata Shakespearea: ”Much ado about nothing!” ”Paljon melua tyhjästä!”

Kaikkein eniten ihmetyttää se, miten Johnson uhrasi niin paljon aikaa, energiaa ja julkisuutta niin mitättömän asian kuin Britannian kalastusvesien puolustamiseen, mutta jätti maalle äärimmäisen tärkeän finanssialan hämmästyttävän vähälle huomiolle. Hän meni nähtävästi siitä, mistä aita oli matalin. Lontoon City on tässä diilissä selvä häviäjä, sillä nimenomaan Britannian EU-jäsenyys on tehnyt siitä yhden maailman suurimmista finanssikeskuksista ja Britannian suurimmista verotulolähteistä. Euroopan Unioni on Cityn rahoituspalvelujen suurin asiakas.

Kauppasopimus jättää mahdollisuuden neuvotella Britannian pääsystä EU:n johdannaismarkkinoille, mutta niillekin vain väliaikaisesti. Yli 7 500 työpaikkaa on jo kadonnut Lontoon Citystä, kun rahoituslaitoksia on siirtynyt muualle Eurooppaan. EU-maiden rahoituslaitokset puolestaan saavat jäädä Cityyn näillä näkymiin vielä kolmeksi vuodeksi. Tarkoituksena on neuvotella jatkosta. EU haluaisi varmistaa, että City noudattaa jatkossa samoja sääntöjä kuin muualla Euroopassa, kun taas Britannia ei ainakaan tällä hetkellä aio enää noudattaa niistä kaikkia. 

Toistaiseksi Lontoon City on vielä reippaasti edellä Frankfurtin, Milanon ja Pariisin rahoituskeskuksiin verrattuna, mutta jos neuvottelut EU:n ja Britannian välillä yhteisistä säännöistä eivät tuota tulosta ja EU pitää tiukat kantansa, Lontoon Cityn houkuttavuus rahoituskeskuksena pakostakin pienenee. Voisi kuvitella, että brexitin jälkipyykissä finanssialasta Johnson saa yhdet pahimmista pyyhkeistä.

Ylipäätään Boris Johnsonin asettama päämäärä Britannian suvereniteetistä talouselämän kustannuksella on outoa, mutta juuri se asettaa hänet samaan sakkiin Euroopan populistijohtajien kanssa. Mikään tavanomainen konservatiivipuolueen johtaja Johnson ei ole. Toivottavasti häneltä vielä kysytään sitä, mitä hän sillä suvereniteetillä oikein tekee, kun rekkajonot alkavat venyä rajoilla ja autoteollisuus siirtyy maasta muualle.

Sillä luultavasti ainakin se tulee briteille yllätyksenä, että vaikka kauppasopimus solmittiin, ei entisenlaiseen sujuvaan kaupankäyntiin sen suurimman kauppakumppanin kanssa enää ole mahdollisuutta. Britannia poistuu EU:n yhteismarkkinoilta ja tulliunionista. Kauppasopimus takaa sen, että tavaroita voi viedä ja tuoda tullitta ja ilman kiintiöitä, mutta tullaus ja rajatarkastukset tulevat ja niiden mukana, viranomaisluvat, alkuperäistodistukset, tuoteselosteet sekä alv-maksut. Byrokratia lisääntyy ja sen mukana kaupankäynnin hinta. Suvereniteetti tulee kalliiksi, ja sitähän Johnson ei ole koskaan muistanut kansalle kertoa.

Johnsonin taktiikka on kuitenkin ollut ovela. Hänhän ei ole missään vaiheessa julistanut hakevansa mahdollisimman hyvää sopimusta EU:n kanssa. Päinvastoin hän on kymmenen kuukauden kuluessa uhannut moneen kertaa sillä, että Britannia on valmis lähtemään unionista ilman mitään sopimusta. Hänen vaalilauseensa oli  ”Get Brexit done!” ”Hoidetaan EU-ero pois!” ilman lupausta sopimuksesta. Eri käänteissä lukuisat tahot alkoivat jo tosissaan pelätä eroa EU:sta ilman mitään kauppasopimusta. 

Loppuvaiheessa show-mies Johnson esiintyi tiuhaan valokuvissa, joissa hän istui Downing Street 10:n työhuoneessaan luuri korvassa neuvottelemassa suoraan Ursula von der Leyenin kanssa tai hyppäämässä pääministerin koneeseen, joka lennättäisi hänet pikavauhtia Brysseliin. Lopulta kaikki olivat niin helpottuneita siitä, että sopimus ylipäätään tuli, ja monien silmissä se tuli Johnsonin diplomaattisten taitojen ansiosta. Brittiparlamentissa sopimus menee ilman muuta läpi. Oppositiossa oleva työväenpuolue aikoo myös äänestää sitä. Sopii vain kysyä, miksei se aikoinaan äänestänyt edellisen pääministerin Theresa Mayn neuvottelemaa erosopimusta. Sillä tempulla olisi säästynyt paljon aikaa ja rahaa niin Britannialta kuin EU:lta. 

Varmaa on, että imagotehtailijoiden ja mielipidemuokkaajien taistelu alkaa heti pyhien päätyttyä. Johnsonin mahdollisuus esiintyä brexit-voittajana saattaa jäädä lyhytaikaiseksi, sillä arvostelu hänen katastrofaalista pandemian hallintaansa kohtaan on vain kasvanut. Kun sopimuksen 2 000 sivua on kahlattu läpi, saattaa arvostelu vielä lisääntyä.

Jouluaattona illan suussa Johnson vakuutti olevansa hyvin onnellinen sopimuksesta, jolla Britannia saa takaisin rajojensa valvonnan, lainsäädäntönsä ja kalastusvetensä. Hän vakuutti Britannian ystävyyttä, liittolaisuutta ja tukea EU:lle. Mutta EU:n luottamus Johnsoniin meni lopullisesti jo silloin, kun hän ilmoitti rikkovansa aiemmin solmittua erosopimusta. Nyt sovun venyttäminen niin viimeiseen tappiin, ettei EU-parlamentti ehdi asianmukaisesti käsitellä koko sopimusta ja äänestys lykkääntyy ensi vuoden puolelle, osoittaa vain kunnioituksen puutetta parlamentaarista demokratiaa kohtaan maasta, jota pidetään parlamentarismin kehtona. Jatkoneuvottelut EU:n kanssa siis tuskin alkavat parhaassa mahdollisessa hengessä.

EU-puolen pääneuvottelija Michel Barnier puolestaan myönsi olevansa helpottunut, mutta myös surullinen verratessaan sitä, mitä yhteistyö brittien kanssa on ollut lähes 50 vuoden ajan ja millaista siitä tulee. 

Ursula von der Leyen puolestaan päätti oman jouluaaton esityksensä siteeraamalla englantilaista nobel-kirjailijaa T.S.Eliotia: ”Ero on suloisen surullista. Se, mitä me pidämme alkuna, on usein loppu. Ja sitten loppu merkitseekin aloittamista.” Aika tyylikästä päättää näin sivistyneeseen mietelmään yksi EU:n historian merkillisimmistä tapahtumista, vai mitä? 

Valistuneiden arvioiden mukaan Britannian paluuta Euroopan unioniin ei kannata odottaa ainakaan seuraavan sukupolven aikana. Niin kauan kuin Britannia on yhtä kahtiajakautunut EU:n suhteen, ei uutta jäsenyyshakemusta olisi edes mahdollista ottaa käsittelyyn.  

4:54
Katso myös: Näin Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen arvioi brexit-sovun merkitystä Suomelle.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja