Bolivialaiset veivät pääkallot jaloittelemaan

Koristeltu pääkallo La Pazin Fiesta de las Natitas -juhlinnan yhteydessä.
Koristeltu pääkallo La Pazin Fiesta de las Natitas -juhlinnan yhteydessä. epa

Luetuimmat

    Näytä lisää
    Julkaistu (Päivitetty )

    Jokavuotiseen tapaan Bolivian pääkaupungin La Pazin asukkaat ovat tuoneet kuolleiden omaistensa pääkallot ulos siunattaviksi.

    Bolivialaisessa perinteessä vainajien kalloja säilytetään kotona karkottamassa pahoja henkiä, mutta kerran vuodessa 8. marraskuuta tuhannet bolivialaiset tuovat kallot hautausmaalle siunattaviksi Fiesta de las Natitasin, eli pääkallojen juhlan aikaan.

    Juhlaseremonioissa koristellut kallot tuodaan kulkueessa kirkkoon siunattavaksi, niille tarjotaan kokapensaan lehtiä ja muusikoita pyydetään soittamaan niille. Hyvin hoidettujen pääkallojen uskotaan myös aikaansaavan ihmetekoja.

    Meikäläisittäin makaaberilta kuulostava perinne juontaa juurensa Andien intiaanikulttuureihin ennen espanjalaisten valloittajien tuloa alueelle.

    - Aymaran ja ketsuan kansojen perinteessä on eletty kuolleiden kanssa. La Pazin kaupungissa useat tuhannet ihmiset säilyttävät edelleen kotonaan pääkalloa, koska heille se edustaa vainajan sielua, kertoo entinen kulttuurinedistämisen varaministeri ja kulttuuriantropologi Edgar Quiroga.

    Lopuksi ihmiset juovat, tanssivat ja juhlivat omaistensa kallojen kanssa hautausmaalla.

    Quiroga kertoo, että pääkallojen juhlinta painui maan alle Bolivian diktatuurin kauden ajaksi, kun perinne kiellettiin.

    Samoihin aikoihin vähemmistöryhmät kuten homot ja transseksuaalit löysivät perinteen omakseen ja alkoivat viettää pääkallojen juhlaa salassa.

    - Olen pettynyt, koska tänä vuonna juhlan yhteydessä ei ole lainkaan messua, vain pelkkä siunaus. Arkkipiispa oli etukäteen kieltänyt messun pitämisen, sanoo sukupuolensa naiseksi vaihtanut Jessica.

    Mielipiteet pakanallisen perinteen ja kristillisen opin yhteensopivuudesta eroavat papiston ja kansan välillä. Perinne elää kuitenkin voimakkaana. Ihmiset jopa juttelevat rakkaiden omaistensa pääkalloille niin kuin ne olisivat eläviä olentoja.

    - Marraskuun 8. päivänä hän pääsee aina kuulemaan jumalanpalvelusta, koska muulloin hänellä ei ole siihen mahdollisuutta. Me vietämme aikaa yhdessä, polttelemme tupakkaa ja pureskelemme kokan lehtiä, kertoo Dona Nico Salazar.

    (MTV3-AP)

    Lue lisää aiheesta:
    Ulkomaat

     

    Lue myös:

      Uusimmat

      •