Australian hurjat naiset pyörittivät rikollisliigoja ja bordelleja mafiatyyliin: Jos poistui porttolasta maksamatta, sai ikuiset viillot kasvoihin

6:51
Maria Pettersson kertoi Historian jännät naiset -kirjastaan torstain Uutisaamussa, katso videolta, ketkä olivat hänen omat suosikkinsa kirjan naisista!

Australian alamaailman laittoi 1900-luvulla sekaisin uskomaton naiskolmikko, josta kaksi toimi rikollisena mafiatyyliin, ja kolmas yritti poliisina saada heitä aisoihin.

Kovissa oloissa kasvaneet Kate Leigh ja Tilly Devine toimivat Sydneyssä rikollisliigojen johtajina 1920-luvulta 1950-luvulle saakka. Toimeentulo tuli bordelleista, salakapakoista ja huumekaupasta. Keskenään naiset olivat verivihollisia, jotka murhauttivat toistensa työntekijöitä ja ryhtyivät nyrkkitappeluun toisensa nähdessään.

Leighin ja Devinen hurjasta elämästä kerrotaan Maria Petterssonin uutuuskirjassa Historian jännät naiset.

Tarinassa on kuitenkin myös kolmas poikkeuksellinen nainen, poliisi Lillian Armfield. Hän pyrki estämään nuorten naisten joutumista Leigh’n ja Devinen seksityöläisiksi ja huumekoukkuun.

Naiset saivat pitää bordellia, miehet eivät

Leigh oli elänyt turvattoman ja väkivallan värittämän lapsuuden australialaisessa pikkukaupungissa. Devine oli puolestaan ryhtynyt myymään itseään synnyinkaupungissaan Lontoossa jo teini-ikäisenä. Molemmat menivät nuorena naimisiin rikollisten kanssa, ja juuri naimakaupan myötä Devine päätyi lopulta Sydneeyn.

Huonot lähtökohdat ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä laaditut lait selittävät osaksi sitä, miksi ja miten naiset päätyivät raskaan sarjan rikollisiksi.

1920-luvun Australiassa seksikauppa kadulla ja miesten omistamat bordellit olivat lailla kielletty. Naisia ei laissa kuitenkaan mainittu, joten he alkoivat ilotalojen emänniksi. Ensimmäisen maailmansodan alla oli myös ajettu läpi laki, jonka mukaan baarien on suljettava ovensa kello kuudelta illalla, mikä puolestaan teki salakapakoiden pitämisestä kannattavaa. Lisäksi kemistien aiemmin kaupittelema kokaiini oli kielletty vaarallisena, ja laiton kokaiinin, marijuanan, oopiumin, morfiinin ja heroiinin kauppa löi leiville.

Aikakautta kutsutaan myös partaveitsi-ajanjaksoksi, koska veitsien käyttö yleistyi väkivallan välineenä. Käsiaseiden hallussapidosta oli määrätty kovat rangaistukset, eivätkä Leigh ja Devine epäilleet käyttää veitsiä hyökätessään vihollisiaan vastaan.

Alamaailman kovanaamisia naisia asettui vastustamaan konstaapeli Lillian May Armfield. Hän vannoi tekevänsä Sydneystä turvallisemman paikan eritoten nuorille naisille. Armfield muun muassa rynnäköi huumepomojen asuntoihin ja pääsi seksityöläisten kanssa niin läheisiin väleihin, että suostui useiden heidän vauvojensa kummiksi.

Tilly Devine johti paritusrinkiä

Tilly Devine saapui Sydneyyn tammikuussa vuonna 1920 sotamorsiamen statuksella. Hän oli mennyt naimisiin sodassa palvelleen australialaisen rikollisen kanssa. Pariskunta etsiytyi rikollispiireihin, ja Tilly Devine siirtyi pian seksityöntekijästä parittajaksi ja bordellinpitäjäksi.

Naisena Tilly Devine sai pyörittää paritusrinkiä vapaasti. Petterson kertoo kirjassa, että poliitikoille ja muille silmäätekeville oli tarjolla  ”korkealuokkaista naisseuraa”, nuoria työväenluokkaisia tyttöjä paritettiin keskiluokalle ja vanhempia naisia merimiehille ja työläisille.

Työnkuvaan kuului myös huumekauppaa. Tilly Devine ansaitsi valtavan omaisuuden. Hän omisti lukuisia kiinteistöjä, luksusautoja ja kasoittain kultakoruja sekä matkusteli ylenpalttisen hienosti. Hän sai jenginsä kotikaupunginosan mukaan liikanimen »Woolloomooloon kuningatar».

Devine oli kuuluisa julmuudestaan: hän ei epäröinyt viillellä kasvoihin asiakasta, joka yritti poistua bordellista maksamatta, ja saattoi valella hänet pettäneen poliisin bensiinillä ja sytyttää tuleen.

Devine tuomittiin kymmeniä vuosia kestäneen uransa aikana 204 kertaa, joskus rikkeistä kuten »asiaton kielenkäyttö» ja toisinaan vakavista rikoksista kuten partaterällä viiltelystä, josta hän sai kaksi vuotta vankeutta.

Kate Leigh – "Alamaailman kuningatar"

Kate Leigh alkoi rötöstellä yhdessä aviomiehensä kanssa. Lopulta mies joutui vankilaan, ja vaimo jatkoi rikoksia. Hänen tärkeimmäksi tulonlähteekseen muodostuivat salakapakat, joita hänellä oli Sydneyssä parhaimmillaan lähes 30.

 Pian Leigh'n bisnekset olivat laajentuneet parittamiseen, huumekauppaan ja laittomaan vedonlyöntiin. Likaisen työn hoitivat pääasiassa jengiläiset, mutta Kate Leigh ei tarvittaessa epäröinyt tarttua aseeseen tai ryhtyä jopa nyrkkitappeluun.

Lehdistö kohteli Leigh’tä pääasiassa lempeästi. Hän oli aikansa julkkis, joka tuli oikeuden istuntoihin näyttävissä asuissa ja ylelliset korut yllään. Hän sai lempinimekseen Alamaailman kuningatar.

Lillian Armfield pelasti naisia työkseen

Lillian May Armfield, yksi Australian ensimmäisistä naispoliiseista, ryhtyi toden teolla taistelemaan rikollispomoja vastaan. Hän halusi lopettaa nuorten tyttöjen riiston ja päivysti usein Sydneyn rautatieasemalla päästäkseen nuorten naisten juttusille ennen heitä saalistavia rikollisia.

Armfield auttoi työssään kotiväkivallan, raiskausten, ihmiskaupan ja parituksen uhreja. Hän muun muassa soluttautui rikollisten päämajoihin ja pahamaineisiin slummeihin etsimään nuoria karkureita tai etsintäkuulutettuja. Pettersson kertoo kirjassa, että Armfield pääsi hyviin väleihin seksityöläisten kanssa, sillä toisin kuin monet miespoliisit, hän ei ahdistellut vaan auttoi heitä.

–Ajan mittaan monet seksityöläiset alkoivat luottaa Armfieldiin jopa siinä määrin, että pyysivät häntä lastensa kummiksi. Hän suostui mielellään, koska oli alkanut todella pitää naisista ja halusi varmistaa, että seuraava sukupolvi pääsisi pois slummeista, kirjassa kerrotaan.

Vanhoilla päivillään molemmat jengipomot köyhtyivät ja kuolivat köyhinä tehtyään ensin hataran sovinnon. Myös konstaapeli Lillian Armfield vietti vanhuutensa niukoissa oloissa. Hän oli saanut mitaleja ja arvostusta, mutta ei ollut oikeutettu eläkkeeseen toisin kuin mieskollegansa.

Kate Leigh kuoli sydänkohtaukseen 82-vuotiaana vuonna 1964. Tilly Devine myi viimeisen bordellinsa vuonna 1968 ja kuoli kahta vuotta myöhemmin 70-vuotiaana syöpään. Lillian Armfield osallistui tiettävästi molempien hautajaisiin. Hän itse kuoli 86-vuotiaana vuonna 1971.

Lähde: Historian jännät naiset. Maria Pettersson. Atena-kustannus.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja