Lukuisat ihmiset tekevät sinnikkäästi töitä covid-19-tautia sairastavien hoitamisessa, viruksen tutkimuksessa, rokotteen kehittämisessä ja väestön turvaamisessa. Historia toistaa itseään, sillä ihmiskunta on ennenkin osoittanut auttamishalua kulkutautien kourissa.
Viihde ja kirjallisuus tarjoavat karuja kuvauksia epidemioista, joissa ihmiset käyttäytyvät itsekkäästi ja käyvät toisiaan vastaan jopa asein. Elina Maaniitty, joka tekee Helsingin yliopistolle väitöskirjaa tautiepidemioista 1700-luvun Ruotsissa, on kuitenkin löytänyt erilaisia tietoja historiallisista lähteistä.
Ne kertovat tarinoita oman henkensä uhalla toisia auttaneista ihmisistä ja epätoivoisissa olosuhteissa ahkeroineista viranomaisista.
– Lääkärit kokeilivat itseensä rokotteita, lääkeaineita ja joskus jopa kirurgisia hoitokeinoja, koska eivät halunneet riskeerata potilaita. Tähän törmää usein lääketieteen historiassa.
Aikalaisteksteistä myös paljastuu, miten kuolevien ruttopotilaiden tuskia yritettiin helpottaa lääkkeillä ja rohdoilla. Monenlaisilla ihmisillä riitti auttamishalua.
Esimerkiksi Tukholmassa 1700-luvun alun ruton aikana kirkkoherran vaimo Emerentia Rydelia hoiti sairastavia ja sai siitä kiitoksia muistokirjoituksissa.
– Ruotsissa kiersi myös ruttotiimejä, joihin kuului lääkäri, apteekkari, pappi ja pari ruumiinkantajaa. Kuva on synkkä, mutta nämä ihmiset menivät pelottavasta tilanteesta huolimatta auttamaan ihmisiä.
Pohjaa kansanterveystyölle
Viranomaiset varautuivat kulkutauteihin esimerkiksi palkkaamalla lisää lääkäreitä. He joutuivat myös tekemään vaikeita karanteenipäätöksiä.
