Anneli Auerin jutun päätöstä odotettiin. Sen toivottiin lyövän selkeydessään jonkinlaisen niitin juttuun. Suuntaan tai toiseen. Saataisiin nyt vaan joku selvyys siihen mitä Tähtisentiellä 1. joulukuuta 2006 tapahtui.
Toisin kävi. Saimme kolme erilaista tulkintaa asiasta, joista kahdessa katsottiin Auer murhaajaksi. Kolmas tuomari taas jäi epäilevälle kannalle.
Kun luin päätöstä päivällä Satakunnan käräjäoikeuden ankeassa kansliassa ja naputin siitä Twitter-viestejä, asia välähti mieleen jo ensi minuuteilla. Tämä sama ruljanssi jatkuu hovioikeudessa.
Monella kiistellyllä yksityiskohdalla – esimerkiksi terassin ikkunan verijäljillä – ei ollut merkitystä oikeuden mukaan lainkaan. Johtopäätöksiä ei niistä kyetty tekemään. Päätöksessä käräjäoikeus sinänsä loogisesti sulki pois ulkopuolisen tekijän.
Oikeus päätteli, että Auer murhasi miehensä. Tähän päätyivät laamanni Martti Juntikka ja käräjätuomari Annette Santamaa. Tosin jossain määrin eri perusteluin.
Tämä oli pitkälti syyttäjänkin näkemys.
Vähemmistöön jäänyt tuomari Väinö Ilveskoski taas pohti laajasti, 25-sivun verran, sitä voiko ulkopuolisen sulkea pois. Hän toteaa mm., että jutussa ei ole näyttöä siitä, että Auer olisi vienyt tekovälineet asunnosta eikä niitä ole löydetty asunnosta. Muitakin epäilyttäviä seikkoja hänelle jäi niin paljon, ettei ulkopuolista tekijää voitu sulkea pois. Nuorempien lasten kertomuksille Ilveskoski ei antanut painoarvoa.
Kun päätöksen lukee, niin molemmat näkökulmat voi hyväksyä. Jää vain hämmentynyt olo.