Kaikki pelaa! Kuulostaa hienolta. Kaikkien pikkulasten pitää päästä mukaan palloiluseuran toimintaan ja päästä taidoista riippumatta pelaamaan. Lajiliitoissa asia kuitenkin porisuttaa tunteita.
Entinen liigajalkapalloilija, HJK:ssa junioreita valmentava Erkka V. Lehtola on julkisuudessa arvostellut Kaikki pelaa -ohjelmaa hakoteille joutumisesta.
Koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann niputti viime syksynä kaiken "Nuori Suomi -ideologian" huippu-urheilulle haitalliseksi.
Vantaan Tikkurilassa pyörittää valmennusyritystään lasten ja nuorten valmennuksen asiantuntija Pertti Kemppinen. Kaikki pelaa -ohjelman periaatteet ovat peräisin Kemppisen 15 vuotta sitten julkaisemasta kirjasta Epäonnistumisesta onnistumiseen.
Kemppinen on sitä mieltä, että kiistelyn taustalla on kahden vastakkaisen näkökannan vastakkaisuus.
- Vastakkain ovat yltiökilpailullisuus ja yltiösosiaalisuus, siksi keskustelu on kärjistynyt. Konsensusyhteiskunnassa on vaikea puhua kilpaurheilun puolesta, keskustelu on usein öykkäröintitasolla, Kemppinen hymähtää.
Kemppisen mielestä esimerkiksi Palloliitto on sisäisesti hajalla Kaikki pelaa -ohjelman äärellä. Siitä kertovat erilaiset kykykoulut ja talenttiakatemiat.
- Näiden kykykoululaisten pitäisi pelata yhdessä niiden kanssa jotka eivät ole siellä. Tästä seuraa kriisi Kaikki pelaa -systeemissä. Pelaajien hermostolliset kehityserot ovat niin suuret, että he alkavat oirehtia, Kemppinen huomauttaa.
Liikaa sosiaalisuutta
Kemppinen itse on sitä mieltä, että suomalaisessa nuorten jalkapallovalmennuksessa on kallistuttu liikaa sosiaalisuuden suuntaan.
- Sosiaalisen korostajat ovat luopuneet tavoitteellisesta toiminnasta, Kemppinen sanoo ja hakee vertailukohdan musiikkikasvatusjärjestelmästä.
- Jos lapsi opiskelee vuoden musiikkia, nähdään hyvin selvästi, mitä hän on oppinut. Mutta meillä voi olla viisi vuotta jalkapalloa pelannut lapsi, joka ei osaa ponnauttaa palloa 20 kertaa jaloilla. Ero johtuu siitä, että musiikissa on aina ammattilainen opettamassa. Suomi tuottaa valtavan määrän maailman huippuja musiikissa. Siksi en usko urheilussakaan selitykseen, että meillä on niin pieni väestöpohja. Uskon, että meillä hukataan valtavasti potentiaalia, Kemppinen arvelee.
Kemppinen ei silti halua unohtaa sosiaalisuuttakaan. Sen pitäisi kuitenkin olla vain yksi osa lasten valmentamista.
- Sosiaalisuuden pitäisi olla sivistysvaltiossa itsestäänselvyys. Mutta sitä pitää toitottaa, koska ihmiset tulevat niin erilaisista taustoista. Kyseenalaistan sen, että lapset nauttisivat enemmän tavoitteettomassa tilassa. On tärkeää, että lapsi onnistuu. Kun pyöritetään tällaisia massoja, on selvää, että suurimmasta osasta harrastajia ei tule pelaajia. Tavoite onkin, että heistä tulee hyviä ihmisiä ja että hekin nauttivat, Kemppinen alleviivaa.
"Koulutusjärjestelmä alkeellinen"
Kemppisen mielestä kilpailullisuutta korostavan koulukunnan ongelma on, että Suomessa ollaan auttamatta jäljessä juniorivalmennuksessa.
- Valmentajien koulutusjärjestelmä on alkeellinen, siksi keskustelua käydään usein tunnepuolella. Kun meillä on Suomessa päiväkodeissa ja peruskouluissa niin hyvä koulutusjärjestelmä, olen aina ihmetellyt, miten se ei ole siirtynyt urheiluun, Kemppinen pohtii.
Kemppinen on itse kehittänyt Tanoke-valmennusjärjestelmän, joka nimensä mukaisesti kehittää taitoa, nopeutta ja ketteryyttä lasten herkkyyskausia hyväksikäyttäen.
- Suuri ongelma on, että Suomessa liian harva valmentaja tietää hermoston ja aivojärjestelmien kehittämisestä. Suomessa on perinteisesti puhuttu monipuolisen urheilemisen tärkeydestä, Kemppinen muistuttaa.
Ulkomailla kehitys kulkee kuitenkin toiseen suuntaan. Erikoistuminen tapahtuu yhä aikaisemmin.
- Se on kilpailullinen tosiasia. Valmennus on aloitettava aikaisemmin, mutta lapsen ehdoilla, Kemppinen muistuttaa ja lisää, ettei monipuolinen harrastaminen suinkaan takaa monipuolista oppimista.
- Meillä voi olla neljää tai viittä lajia harrastaneita lapsia, jotka voivat olla hyvin "vähän oppineita", Kemppinen väittää.
Löytyykö konsensusta kilpailullisuuden ja sosiaalisuuden kannattajien välille koskaan?
- Sitä on äärettömän vaikeaa määrätä ulkopuolelta, koska ihmiset lopulta aina luovat sen toiminnan, Kemppinen päättää.
Lapsen oma tahto huomioitava
Vaikka Pertti Kemppinen puhuu lasten ja nuorten valmennuksen tavoitteellisuuden puolesta, hän korostaa lapsen oman tahdon huomioimista.
- En aja tehovalmennusmallia. Miksi pitäisi väkisin veistää lapsesta jotain, mitä hän ei itse halua? Pidän äärettömän tärkeänä lapsen oman tahdon ja persoonan huomioimista, Kemppinen sanoo.
Lasten vähäinen liikkuminen huolestuttaa myös Kemppistä.
- En tiedä, voiko sitä edes sanoa ääneen, mutta meidän elintasomme vaikuttaa. Viihdeteollisuus, virikemaailman runsaus, ruokailutottumukset ja levon vähäisyys näkyvät. Jos minulla on ylipainoinen valmennettava, otan selvää, onko taustalla jokin sairaus. Jos taustalla ovat elintavat, otan asian puheeksi. Tällaisiin asioihin ei yleensä puututa, mutta minusta se on välinpitämättömyyttä, Kemppinen lataa.
Kemppinen uskoo suuren muutoksen alkavan kohta näkyä suomalaisen urheilun huipulla.
- Uskon, että kymmenen vuoden kuluttua jalkapalloilussa yhä isompi osa nuorten ja miesten maajoukkuepelaajista on maahanmuuttajanuoria. Heillä on intohimoa. Siihen vaikuttaa kulttuuritausta ja nälkä. He viihtyvät enemmän kentällä omalla ajallaan, Kemppinen ennakoi.
(MTV3-STT)