Alkukesän ehdoton poliittinen kohokohta osui viime viikkoon. Näytelmä sisälsi vauhtia ja vaarallisia tilanteita niin paljon, että politiikan ”hevijuuseritkin” saivat hallituskriisin nopeista käänteistä lähes yliannostuksen - puhumattakaan kaltaisestani kohtuukäyttäjästä.
En ihmettelisi, jos vuoden lehtikuvaksi valitaan pääministeri Juha Sipilä lentokoneen ohjaimissa kiidättämässä hallituksen eroilmoitusta presidentille. Tai sitten surullisen hahmon ritari, ulkoministeri Timo Soini istumassa yksin Kultarannan puiston penkillä - suremassa perustamansa puolueen kohtaloa tai ihan vaan suunnittelemassa politiikan kesän Suurinta Pamausta.
Paras kesäteatteriesitys on nimeltään Sininen tulevaisuus, joka huipentui alkuviikosta eduskunnassa käytyyn keskusteluun ja äänestykseen hallituksen luottamuksesta. Kysymys kuuluu mielestäni oikeutetusti: oliko näytelmä omiaan lisäämään politiikan luottamusta kansan silmissä? – Mielestäni ei mitenkään.
***
Usein väitetään – joskus aivan syystä - että työmarkkinajärjestelmämme on jäykkä, vanhanaikainen, aikaansaamaton ja että työmarkkinaosapuolet eivät kykene tekemään uudistuksia. Kun katson poliittisen järjestelmän viime vuosien aikaansaamisia, väitän, että työmarkkinajärjestelmällämme ei ole mitään hävettävää.
Olemme viimeisen kymmenen vuoden aikana tehneet useita maamme kilpailukykyä kohentaneita, erittäin maltillisia palkkaratkaisuja. Viimeisimpänä työrauhan vallitessa ja kesken sopimuskauden työmarkkinaosapuolet sopivat nollakorotuksista, työajan pidentämisestä ja sosiaalivakuutusmaksujen lisäämisestä palkansaajalle.
Työmarkkinaosapuolet sopivat myös vuoden alussa voimaan astuneesta eläkeuudistuksesta, joka nostaa työntekijöiden eläkeikää ja sitoo sen elinajanodotteeseen.
Poliitikot ovat jo vuosia yrittäneet uudistaa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmäämme. Miten olemmekaan vuosien saatossa kyenneet luomaan tuon milloin monipäisen, milloin yksisilmäisen tai ainakin umpimielisen järjestelmähirviön nimeltä Sote?
Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme järkevään uudistamiseen tai muuttamiseen ei näytä pystyvän mikään poliittinen mahti. Milloin se kaatuu ideologiseen riitelyyn, milloin kunnalliseen itsehallintoon, milloin perustuslaillisiin ongelmiin. Aina tuntuu olevan jokin käsittämätön este tarpeellisen ja järkevän uudistuksen toteuttamiseksi.
Omaa tarinaansa kertoo tällä hetkellä sotesta se, että vaikka kuka asiantuntija toteaisi valinnanvapausmallin vaaralliseksi tai vaikka useampi epäilee maakuntamallin järkevyyttä, tältä pohjalta yritetään jääräpäisesti edetä.
Ehkä olen naiivi, mutta kun kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että joka tapauksessa tarvitsemme sote-uudistuksen, miksi näin valtavaa uudistusta ei haluta tai kyetä valmistelemaan ilman poliittis-ideologisia intohimoja. Tehtäisiin homma yhdessä – kuten sata vuotta juhlivan isänmaamme ylevä iskulause kehottaa.
Loppujen lopuksi uudistuksessa tärkein asia olisi kansalaisten yhdenvertaisuus, palvelujen laatu ja saatavuus sekä itse uudistuksen varsinaisten tekijöiden – koulutetun henkilöstön asema ja palvelusuhteen ehdot.
***
Kesän jälkeen edessä on työmarkkinakierros, jolla liitot sopivat työn hinnan omissa neuvotteluissaan. Keskusjärjestöjen rooli on tukea liittoja, löytää mahdollisia yhteisiä tavoitteita ja koordinoida liittojen neuvottelutoimintaa.
STTK:n hallitus hyväksyi viime viikolla liittokierroksen yhteiset laatutavoitteet, joita edistämme toimialakohtaisissa neuvottelupöydissä. Tavoitteemme ovat: sopimuskausien päättymisten yhtenäistäminen, henkilöstön edustajien aseman parantaminen sekä osaamisen, työhyvinvoinnin ja jaksamisen edistäminen kaikilla työpaikoilla.
Keskeisiin tavoitteisiimme kuuluu myös palkkatasa-arvon edistäminen. Se on liittokierroksella haasteellista, mutta ei mahdotonta, jos tahtoa löytyy.
Liitot osaavat neuvotella, tuntevat vastuunsa ja tietävät, että jatkossakin palkat, verot ja maksut muodostavat kivijalan talouskasvulle, yritysten menestymiselle ja kilpailukyvylle, palkansaajien ostovoimalle sekä hyvinvointipalvelujen rahoitukselle.
Syksyn kierroksella sovitaan palkankorotuksista, jotka ovat merkittävästi suurempia kuin viimeisten vuosien maltilliset korotukset - puhumattakaan kilpailukykysopimuksen pyöreästä nollasta. Kannattaa silti muistaa, että nimelliskorotuksia tärkeämpää on palkansaajan ostovoiman kasvu. Ruokakori maksetaan euroilla, ei prosenteilla.
Työmarkkinapolitiikan ja hallituksen talouspolitiikan yhteensovittaminen on tärkeää. Aiemmin se tehtiin keskusjärjestöjen ja hallituksen välisillä ratkaisuilla, jotka olivat osa suurempia kokonaisratkaisuja. Tulevalla kierroksella jää nähtäväksi, missä vuoropuhelu nyt käydään ja kenen toimesta.
***
Toivotan kaikille oikein hyvää, rentouttavaa ja toivottavasti myös aurinkoista kesää.
Antti Palola,
STTK:n puheenjohtaja