Suomessa elää tuhansia sosiaalisesti vetäytyneitä, jotka karsivat reaalimaailman kontaktit mahdollisimman vähäisiksi. Yksi heistä on 39-vuotias Antti.
Aiheen arkaluonteisuuden vuoksi haastateltava esiintyy artikkelissa ainoastaan etunimellään.
39-vuotias Antti viettää suurimman osan arjestaan omassa kodissaan neljän seinän sisällä. Tyypillisenä päivänä hän joko uppoutuu pelimaailmaan tai makaa sängyssä lukien tieteellisiä artikkeleita.
Jopa pienet arkiset asiat, kuten postin hakeminen, vaativat tarkkaa suunnittelua, jotta Antti välttäisi turhat ihmiskontaktit. Reaalimaailman kohtaamiset aiheuttavat hänessä suurta ahdistusta.
– Teen postin kanssa niin, että katson nettisivuilta etukäteen, milloin meidän alueella on jakelupäivä, jotta tiedän, milloin tarvitsee mennä ulos katsomaan postit.
Vaativuus itseä kohtaan johti burnoutiin
It-alalla johtotehtävissä työskennellyt Antti jäi kuutisen vuotta sitten työttömäksi useiden loppuun palamisien seurauksena.
Antin mukaan loppuun palamisten taustalla vaikutti liian korkeaksi viritetty vaatimustaso itseä kohtaan.
– Ahdistun aina siitä, kun en saa kaikkea tehtyä täydellisesti. Olen aina ollut hirveän vaativa itseäni kohtaan kaikessa, mitä teen.
Lue myös: Yksinäisyydestä vakavia haittoja pitkällä aikavälillä: "Hidas tappaja"
Tällä hetkellä Antti on sairauslomalla masennuksen takia, joka todettiin hänellä runsas vuosi sitten. Masennus näkyy Antin elämässä monin tavoin ja syventää halua vetäytyä omaan kotiinsa.
– Mitään ei saa tehtyä, eikä mitään saa aloitettua. Ihmisten kanssa oleminen on vaikeaa, ja ovesta ulos lähteminen on todella haastavaa.
Jos tiedossa on pakollisia menoja, Antti pyrkii sijoittamaan niitä samalle päivälle, jotta kotoa tarvitsee poistua mahdollisimman harvoin. Antin mukaan hänellä on muutamia ystäviä, joihin hän pitää säännöllisesti yhteyttä viesteillä.
– Jos on etukäteen sovittu joku tapaaminen, mietin sitä päivätolkulla etukäteen. Toivon, että kunpa siihen tapaamiseen ei tarvitsisi mennä ja poistua turvallisesta kodista.
Kaikki "komeroituneet" eivät ole laiskoja
Sosiaalisesti vetäytyneiden ihmisten tarkkaa määrää Suomessa on mahdotonta sanoa ja tutkittua tietoa ilmiöstä on melko vähän. Jotain voi päätellä SPR:n viimeisimmästä Yksinäisyysbarometrista, jonka mukaan 17 prosenttia suomalaisista kokee eristäytyneisyyden tunnetta kuukausittain.
Niin sanottuihin komeroituneisiin ihmisiin liittyy Antin mielestä usein väärä mielikuva. Usein ajatellaan, että he kaikki olisivat vain laiskoja.
– Hyvin usein taustalla on mielenhaasteita, kuten itselläni liiallinen vaativuus ja täydellisyyden tavoittelu. Tällainen vaativuus itseään kohtaan johtaa lopulta pettymyksiin ja sitä kautta masennukseen. Toivon, ettei ihmisiä leimattaisi, koska kaikki eivät ole laiskoja.
Lue myös: Analyysi: Yhteiskunnassamme on synkkä ongelma, joka on pakko ratkaista – muuten hintalappua ei uskalla edes ajatella
Antti kertoo, että ajoittain hän kaipaa elämäänsä muutakin sisältöä kuin vain yksinoloa kotona. Antin tuttavapiiri vinkkasikin hänelle Tampere Setlementin uudesta hankkeesta, jossa autetaan "verkkoon kadonneita" ihmisiä.
Antti otti yhteyttä hankekoordinaattori Ville Manniseen, joka kertoi suunnitteilla olevasta matalan kynnyksen virtuaalisesta tapaamispaikasta, jossa sosiaalisesti vetäytyneet voisivat kohdata. Antti piti ideaa hyvänä.
– Villellä oli monia hyviä ajatuksia, ja syntyi ajatus siitä, että minustakin voisi löytää potentiaalia. Tutkittaisiin, että haluanko istua kotona tietokoneella koko loppuelämäni vai haluanko elämältä jotain muutakin.
Lue myös: Ville auttaa kotiinsa vetäytyneitä: "Läpsäisee, että joku ajattelee olevansa niin vaivaksi ja häiriöksi"
Hanke saa Antilta tukea, vaikka aiemmin hän on suhtautunut samantyyppisiin avuntarjouksiin melko skeptisesti. Hänen viestinsä muille apua kaipaaville on se, että he eivät ole yksin.
– Se ei vaadi kuin sen yhden kohtaamisen oikean henkilön kanssa, niin asiat voivat muuttua ihan toisenlaiseksi ja voi löytää toisenlaisia merkityksiä tälle elämälle.
Verkkoon kadonneet
|
Haaveissa työ pelialalta
Antin arjessa pelit ovat keskeisessä roolissa, ja ne imaisevatkin Antin usein pitkiksi ajoiksi omaan maailmaansa.
– Jos olen innostunut jostain pelistä, niin melkein elän siellä pelimaailmassa. Pelaan omissa oloissani yksin ja luon ihan oman maailmani siellä.
Tosin joskus pelimaailmassakin täydellisyyden tavoittelu ottaa vallan. Hän kertoo esimerkiksi kerran pelatessaan käyttäneensä paljon aikaa siihen, että sai aseteltua pelissä olevan esineen mahdollisimman suoraksi. Ärsyynnyttyään hän tutki aihetta enemmän.
– Löysin lopulta verkosta pelivideon, jossa joku tyyppi käytti aikaa siihen, että asetteli esineen siihen symmetrisesti. Huomasin tekeväni sen aivan samalla tavalla. Naurahdin, että enpä ole yksin tässä asiassa.
Hän toivookin löytävänsä vielä töitä pelialalta.
– Minulla on luovuutta sekä ideoita. Olisi mielenkiintoista luoda niitä maailmoja, joissa itse vietän aikaa. Itse asiassa minulla on idea peliin, joka kannustaa pelaajaa samalla tutustumaan myös oikeaan maailmaan.
Vaikka arki on edelleen hankalaa, tulevaisuus näyttää paremmalta.
– Olen huomannut, että minulle tulee sellaisia pilkahduksia siitä, että kodin ulkopuolella on iso maailma, josta voisi löytää paljon enemmänkin, Antti sanoo.