Ville auttaa kotiinsa vetäytyneitä: "Läpsäisee, että joku ajattelee olevansa niin vaivaksi ja häiriöksi"

Miten tavoittaa ihminen, jonka elämässä sosiaalisten kontaktien välttely on keskeistä? 

Tätä on pohtinut Tampere Setlementin hankekoordinaattori Ville Manninen, joka yhdessä työparinsa kanssa pyrkii löytämään ja auttamaan sosiaalisesti vetäytyneitä, niin sanotusti komeroituneita, työikäisiä ihmisiä. 

Äärimmäisen eristäytymisen eri muodot tuntuvat joskus hätkähdyttäviltä. Osa vetäytyneistä käy esimerkiksi kaupassakin vain yöllä tai tilaa ruoat suoraan kotiovelle. 

Manninen kertoo esimerkin kohtaamastaan verkkokeskustelusta. Siinä pohdittiin mitä tietokonetuolin alle kannattaa laittaa, jotta siitä lähtisi mahdollisimman vähän ääntä, jota ei kuulu edes naapuriin. 

– Kyllä se jotenkin läpsäisee, että joku ajattelee olevansa niin vaivaksi ja häiriöksi muille, että ei saa päästää ääntäkään, Manninen sanoo.

"Hikikomorit" on tunnistettu Japanissa jo pitkään

Sosiaalisesti vetäytyneille on japanin kielessä oma terminsä hikikomori, joka viittaa sosiaalisesta elämästä täysin vetäytyviin henkilöihin, yleensä miehiin. 

Heitä on arvioitu olevan Japanissa vähintään satoja tuhansia, ja koko ilmiö on maassa tunnistettu pidempään.

Suomalaisten verkkokeskustelujen sisäisessä slangissa sana on vääntynyt muotoon hikikomero, tai lyhyemmin hikky. 

Ville Manninen sanoo huomanneensa, että internetissä käydään myös jatkuvaa väittelyä siitä, kuka on riittävän vetäytynyt, jotta kutsua itseään hikkyksi. 

Manninen arvioi ilmiöön liittyvän paljon samoja asioita, joita hän on itsekin omakohtaisesti kokenut.

– Monella muullakin ilmiöön liittyy jonkin verran sellainen ulkopuolisuuden tunnelukko. Itselle luodaan sellainen todellisuus, missä ei kelpaa ja ei ole riittävän hyvä ja kannattaa mieluummin vain vetäytyä.

Manninen myöntää, että kontaktien solmiminen ja yhteisöön kuuluminen verkossa on parempi kuin täysi eristäytyminen muista ihmisistä. Siinä kuitenkin myös kääntöpuolensa.

– Joissakin verkkoyhteisöissä on kurjuuden, pelkojen ja ulkopuolisuuden kokemuksen ruokkimista. Kun lukee keskusteluja, harmittaa ettei siellä ole ketään kyseenalaistamassa: että oletkohan nyt kuitenkaan niin kurja tyyppi, että kukaan ei maailmassa halua jutella sinulle.

Taustalla usein kiusaamista ja ahtaita roolimalleja

Japanissa on tavallisempaa asua vanhempien kanssa siihen asti, kunnes mennään naimisiin.

Hikikomorit viettävät päivänsä omassa huoneessaan, ja vanhemmat huolehtivat arjen käytännön asioista. Japanilaista suorituspaineita ruokkivaa kulttuuria ja opiskelun rankkuutta on pidetty selittävinä tekijöinä ilmiölle.

Suomessa puolestaan nuori muuttaa tavallisesti omilleen parikymppisenä, joten vetäytyneet elävät yksin. 

Taustatekijöitä vetäytymiselle on Ville Mannisen mukaan useita. Hyvin yleistä vaikuttaa olevan, että on jossakin elämänvaiheessa joutunut kiusatuksi. Joko koulussa, harrastuksissa, armeijassa tai varhaisessa työelämässä. 

– Vaikuttavana tekijänä joillakin voi olla sellainen perinteinen miesrooli, jossa apua ei voi pyytää.

– Ja sitten on yksin pärjäämisen ja individualismin ajatus, että kaikki on sinusta itsestäsi kiinni. Se on aika myrkyllinen ajatus ja ruokkii sitä, että ei koe olevansa riittävän hyvä.

Hanke pyrkii tunnistamaan ja auttamaan vetäytyneitä

Tampere Setlementin äskettäin aloittaman Verkkoon kadonneet -hankkeen tavoitteena on löytää ja kohdata työikäisiä ihmisiä, jotka viettävät suurimman osan ajastaan verkossa ja pelien maailmassa. 

Ville Mannisen ja hänen työparinsa tavoitteena on tunnistaa verkossa mahdollisesta avusta hyötyviä ja tarjota heille väyliä reaalimaailman ongelmien helpottamiseksi.

– Toistaiseksi olemme olleet Ylilaudalla ja Redditissä mukana keskustelemassa hankkeesta. Myöhemmin on tarkoitus kontaktoida Sekasin-chat. Toivottavasti pääsisimme sinne mukaan keskustelemaan asiantuntijavieraiksi.

Aluksi hankkeessa on tarkoitus luoda verkkoon eräänlainen virtuaalinen olohuone, niin sanottu kolmas tila, jossa osallistuja voisi kokea yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. 

– Siellä varmaan aluksi pelaillaan ja keskustellaan, mistä he itse haluavat keskustella. Ja riippuen siitä, mitä he haluavat, järjestetään vaikka kasvokkain kohtaamisia ja keskustelullisia työpajatilaisuuksia, vierailijoita ja katsotaan mitä yhteisössä herää.

– Pyrimme siihen, että kuulemme heitä kaikessa, Manninen sanoo.

Lue myös: Yksinäisyys piinaa miehiä, mutta avuntarvetta voi olla hankala myöntää – yksi asia olisi "ensisijaisen tärkeää"

Pelko sosiaalisia tilanteita kohtaan tekee avun hakemisesta vaikeaa. 

Osa "komeroituneista" suhtautuu ainakin verkkokeskustelujen perusteella omaan kohtaloonsa melko lohduttomasti ja pitää avun tarjoamista turhana. Ville Mannisen viesti on toiveikkaampi.

– Sanoisin tällaiselle ihmiselle, joka on vaarassa vetäytyä ja tuntee vahvaa yksinäisyyttä, että pyydä apua. Jos sitä tarvitsee pyytää monta kertaa, pyydä monta kertaa. Älä ajattele, että apua ei ole missään tarjolla ja että kukaan ei halua auttaa.

Jutussa on käytetty lähteenä myös Ari Haasion teosta Hikikomorit. Avain. 2018.