Yksinäinen toivoo, että joku olisi olemassa häntä varten eikä lähtisi pois. Internet avaa yksinäiselle maailman, jossa samanhenkiset ihmiset ovat klikkauksen päässä.
Pienille pojille järjestettiin kalastuskerho. Kerhossa kyse ei kuitenkaan ollut kalastamisesta. Kalojen kautta hoidettiin suurempaa ongelmaa, yksinäisyyttä.
Yksinäistä ei saisi mennä auttamaan pelkkä yksinäisyys mielessään.
– Nämä pojat olivat sellaisia, ettei heillä ollut paljon ystäviä, mutta he menivät kalastamaan yhdessä ja oppivat sitä kautta rakentamaan sosiaalisia suhteita. Samalla tavalla yksinäisten yhdistyksen perustamisen sijaan on mielekkäämpää perustaa matalan kynnyksen kuoro tai muunlainen matalan kynnyksen tapaamismuoto. Suora lähestymistapa ei toimi, mutta mutkan kautta asiaa on mahdollista lähestyä, kertoo Juho Saari, professori ja johtaja Itä-Suomen yliopistossa.
– Ei mennä kaverin luokse sanomaan "olen huomannut, että olet yksinäinen, lähdetäänpä yhdessä jonnekin". Sen sijaan sanotaan "lähdetään yhdessä jonnekin". Tiedämme, että yksinäisen lähestyminen niin, että perustetaan yksinäisten yhdistys, ei ole toimiva tapa. Usein yksinäisyyttä on parempi lähestyä mutkan kautta.
"En kuitenkaan ole kokonaisvalaisesti rohkea, olen Ujo. U, niin kuin Utelias tutustumaan, J, niin kuin Jännitän hirveästi, O niin kuin Odotan lisäohjeita aivoilta tutustua henkilöön tuosta noin vaan."
Saari on aiemmin tutkinut esimerkiksi huono-osaisuutta. Hän tutkii parhaillaan Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontulan kanssa yksinäisyyttä parisuhteissa.
– Lukemiemme nettikeskustelujen ja tekemiemme haastattelujen perusteella monet yksinäiset toivovat, että se joku olisi siinä häntä varten eikä lähtisi pois, vaikka hän olisi hiljainen. Yksinäiset toivovat, ettei se joku valitsisi toista ihmistä, niin, että yksinäiseksi itsensä kokeva joutuu ikään kuin kilpailemaan tästä kaverista.
