Anna Hurmalainen on omimmillaan, kun hän saa eteensä tuntemattoman kirjoittajan käsialanäytteen. Grafologiaa hän on harrastanut yli 30 vuotta ja käsialavertailuakin takana on reilu vuosikymmen.
– Tämä on kuule kivaa, hihkaisee grafologi Anna Hurmalainen aloittaessaan käsialanäytteen tutkimisen.
Lue myös: Suosikkiankkuri antoi käsialansa grafologin luonneanalyysiin – ”tunnistan itseni pelottavankin hyvin”
Aivan ensimmäiseksi Hurmalainen tarkastelee tekstin asettelua. Hän pohtii, miten kirjoittaja on itsensä ja tekstinsä halunnut A4:lle sijoittaa.
– Katson miltä teksti vaikuttaa, haen fiilistä, Hurmalainen aloittaa.
Mustasta laatikostaan Hurmalainen ottaa esille työvälineensä: Suurennuslasin, kolmikulman ja viivaimen. Hän mittaa muun muassa kirjainten kokoa ja kulmaa. Huomionsa Hurmalainen vie Excel-pohjaan.
Itse sanoja Hurmalainen ei lue vielä pitkään aikaan.
– Olen niin viivassa kiinni eli siinä, miten teksti kulkee. Toki jossain vaiheessa luen myös sanat, mutta pitkään katson vain sitä, miten kirjoittaja muotoilee tekstin, Hurmalainen kertoo metodistaan.
Grafologia luokitellaan pseudotieteeksi
Grafologiassa eli käsialantutkimuksessa ajatellaan, että käsiala paljastaa kirjoittajan luonteen.
Skepsis ry on maininnut grafologian vuosittaisen Huuhaa-palkintonsa perusteluissa vuosina 1990, 1993 ja 1996. Sitä pidetäänkin pseudotieteenä.
– Sehän on hyvä, että palkitaan, Hurmalainen nauraa.
– Minulle grafologia riittää tällaisenaan. Minulle ihmiset ovat todellisia käsialana, Hurmalainen jatkaa.
”Raha on aika kova kannuste”
Luonneanalyysien lisäksi Hurmalainen tekee käsialavertailuja, joita käytetään oikeusistunnoissakin todisteina.
Mahdollisia väärennöksiä Hurmalaisen pöydälle tupsahtaa vuosittain 6-8 kappaletta. Kyselyitä käsialan tai allekirjoituksen aitouden selvittämisen mahdollisuudesta tulee enemmänkin, mutta vain osa päätyy toimeksiannoiksi.
– Suurimmassa osassa kyse on siitä, että jonkun omaisuus on lähtenyt tai on lähtemässä jonkun mielestä vääriin käsiin. Raha on aika kova kannuste, Hurmalainen kertoo hymyillen.
Toinen toistuva tekstityyppi ovat ihmissuhteisiin liittyvät kirjoitukset. Tyypillinen esimerkki on pettämisen paljastava kirje. Joku haluaa tietää, kuka on laverrellut salaisuuden eteenpäin.
– Tunnetilat näkyvät teksteissä. Jos on innostunut, niin käsiala pyrkii kasvamaan. Samalla tapaa alavireisyys tai uupuneisuus näkyvät. Liike ei ole enää samalla tavalla spontaania. Käsiala on hirveän herkkä indikaattori sekä ihmisen sisäisille että ulkoisille muutoksille, Hurmalainen sanoo.
Asianajajat tenttaavat
Aina toimeksiannon tehneet eivät ole olleet tyytyväisiä lopputulokseen.
– On niitä tyytymättömiäkin ollut. Yksi kehotti lopettamaan työskentelyn ja aika moni on ohjeistanut, Hurmalainen sanoo.
Hurmalainen myöntää, että hän ei ole totuuden torvi. Kukaan ei voi täysin varmasti tietää, onko jokin teksti jonkun tietyn henkilön kirjoittama.
– Jos vähänkin epäilen, niin kyllä minä sen myönnän, Hurmalainen toteaa.
Jos tapaus menee oikeuteen asti, ovat vastapuolen asianajajat usein esittäneet hyvin mietittyjä kysymyksiä.
– Se on ollut ihan virkistävää. Sen huomaa, jos asianajaja on perehtynyt asiaan, Hurmalainen sanoo.
Kirjastoauto tutustutti käsialoihin
Hurmalainen oli 13-vuotias tyttö entisestä Rovaniemen maalaiskunnasta (nykyään osa Rovaniemen kaupunkia), kun hän hurahti grafologiaan.
– Siellä kävi kirjastoauto, ja löysin Leo Pennasen kirjan Käsiala kertoo. Suoraan sanoen en ymmärtänyt siitä mitään, mutta olin ihan täpinöissäni. Jokin siinä kosketti minua, Hurmalainen muistelee.
Pennasen kirja oli vaikeaselkoinen. Se ei lannistanut Hurmalaista, vaan hän luki kaiken käsialoja käsittelevän kirjallisuuden, jonka vain suinkin käsiinsä sai.
Kun Hurmalainen muutti 1980-luvun puolivälissä pääkaupunkiseudulle, alkoi hän opiskella grafologiaa Työväenopistossa.
– Merkittävin opettajani on jo edesmennyt grafologi Osmo Oksanen. Olin hänen pienryhmässään kolme vuotta. Kokoonnuimme joka torstai kello 18 ja kävimme kotitehtäviä läpi. Häneltä opin kaiken sen, mitä tänä päivänä grafologiasta ammennan, Hurmalainen sanoo.
”Pienet asiat voivat paljastaa”
Jos käsinkirjoitettua tekstiä on A4:n verran, niin Hurmalaisen mukaan sen ensimmäiset ja viimeiset rivit eroavat liki aina jonkin verran toisistaan. Alussa teksti voi olla hyvinkin hallittua, mutta loppua kohti se voi muuttua vapaammaksi.
– Kontrolli katoaa. Tietysti jos kirjoittaa hyvin syventyneesti tai jos tietää, että joku tulee näkemään tekstin, niin se vaikuttaa lopputulokseen. Kirjoitus yritetään pitää luettavana, Hurmalainen hymähtää.
Väärennösten mahdollisuus on tietysti aina olemassa. Moni on väärentänyt huoltajansa nimikirjoituksen yläasteen poissaololappuun. Samoja taitoja jotkut koittavat soveltaa testamentteihinkin.
– Kokemukseni on, että näennäisesti käsialan saa näyttämään jonkun muun kirjoittamalta. Vertaillessa ja mitatessa hyvinkin pienet asiat voivat paljastaa. Jokin piirre alkaa toistua, Hurmalainen tietää.
– Vaikka olisi taitavakin, niin jossain vaiheessa ote herpaantuu, Hurmalainen arvioi.