Mainos

Älä tee tätä virhettä teini-ikäisen lapsen kanssa: "Vie nuoriltamme aidon itseluottamuksen"

Nancy Colierin mukaan teini-ikäisen nuoren tehtävä on alkaa pohtia asioita ja tutkia maailmaa itse, ei tekstata kaikesta jatkuvasti vanhemmilleen.

Pling. Pling, pling, pling. Huomiota vaativa puhelin on monessa perheessä tuttu juttu.

Psykoterapeutti ja kirjailija Nancy Colier on teini-ikäisen lapsen äiti. Lapsensa kanssa toimiessaan Colier on havainnut, että älypuhelimet ovat muuttaneet teini-ikää ratkaisevalla tavalla.

Colierin mukaan nuoren tehtävä on alkaa pohtia asioita ja tutkia maailmaa itse. Teini-ikä on tärkeä ajanjakso, joka muokkaa ihmistä siksi aikuiseksi, joka hänestä myöhemmin tulee.

– Aiemmin oli niin, että kun teinit lähtivät johonkin kesällä, he todella lähtivät. Näinä aikoina, kun nuorten käsissä on älypuhelimet, kommunikointiin ei synny taukoa. Monet teinit pitävät jatkuvasti yhteyttä, käyvät tuotonta keskustelua vanhempiensa kanssa päivän läpi, Colier pohtii.

Mitä tahansa tunnetilaa teini sattuukin kokemaan, vanhemman apu, kannustus ja tuki on vain viestin päässä. Usein vanhempi myös ratkoo nuoren ongelmat, niin, ettei hänen tarvitse itse päättää mitään.

– Teknologia poistaa lapsiltamme tarpeen keksiä asioita itse. Se ryöstää lapsiltamme tilaisuuden kokea elämiään itsekseen, elää läpi haasteiden ja ilojen vain itsensä seurassa, ja oppia, miten elämän ylä- ja alamäet kohdataan tehokkaasti omalla, ainutlaatuisella tavalla, Colier kuvaa.

Älypuhelinten ansiosta yksikään kokemus ei kuitenkaan ole pelkästään henkilökohtainen. Sen sijaan jokainen kokemus on yhteinen ja kaikki asiat koetaan turvallisesti, taukoamattoman kommunikoinnin ja kädestä pitelyn avittamana. Colier jopa väittää, että teknologia tekee tulevista aikuisista uusavuttomia.

– Teknologia vie nuoriltamme aidon itseluottamuksen, sisun ja lannistumattomuuden, joka voisi syntyä vain itsenäisyyden harjoittelemisen kautta. Vaikka lapsemme voivat nyt elää katkaisematta napanuoraa ja luottaa siihen, että olemme heidän lapsenvahtejaan ympäri vuorokauden, ei tarkoita, että heidän tai meidän tulisi toimia näin.

"He eivät koskaan opi kävelemään itse"

Colierin mukaan ratkaisu ongelmaa on tietoisuus: vanhemman tulee tiedostaa, millaisia seurauksia tuo mukanaan se, että äiti vastaa lapsen jokaiseen viestiin aina ja tauotta. Vaikka tuntuu ihanalta, että lapsi jakaa päivänsä kaikki hetket vanhemman kanssa, kaikkiin viesteihin ei Colierin mukaan tarvitse vastata.

– Jos kirjaimellisesti astelemme lastemme mukana elämän kaikilla poluilla, he lakkaavat (tai eivät koskaan opikaan) kävelemästä itse.

Colierin mukaan lapselle kannattaa selittää, miksi vanhempi ei ole jatkuvasti tavoitettavissa. Tarkoitus ei ole unohtaa tai hylätä lasta; sen sijaan lapsen tulee oppia itse keksimään ratkaisuja, rauhoittamaan itseään ja kokemaan elämää itse.

– En tarkoita tällä, ettemme (vanhempina) koskaan olisi tarjolla kommunikoimaan lastemme kanssa, vaan sitä, että meidän tulisi ajatella sitä, mitä oikeasti, suuremmassa mittakaavassa teemme, kun olemme ikuisesti ja välittömästi tarjolla mukaan lapsemme jokaiseen kokemukseen, Colier huomauttaa.

– Se on kiinni meistä: meidän, jotka ovat vanhempia ja viisaampia, tulee valita vaikeampi reitti ja luoda hieman tilaa ja hiljaisuutta, sammuttaa keskustelu, olla vähän tavoittamattomissa ja antaa lasten tajuta, että heidän omat siipensä todella kantavat.


***


Mainos

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.