Älä koskaan lohduta surevaa näin

Jos aloitat läheisen lohduttamisen sanalla "ainakin", sorrut todennäköisesti toksiseen positiivisuuteen.

"Ainakin voit tulla raskaaksi."

"Ainakin hän sai elää pitkän elämän."

"Ainakin tauti havaittiin ajoissa."

Keskenmenon kokeneen, läheisensä menettäneen tai vakavasti sairastuneen lohduttaminen vastaavalla tavalla on malliesimerkki toksisesta positiivisuudesta. Termillä viitataan ajattelutapaan, jossa ainoastaan positiivisuus nähdään oikeana tapana elää.

Myrkyllisen myönteisyydestä tekee se, että negatiivisten tunteiden kieltäminen tai välttely ruokkii niitä. Huonoihin uutisiin positiivista tulokulmaa tarjoava voi saada murehtijan tuntemaan, että hänen kokemuksiaan vähätellään tai että häntä ei ymmärretä.

Lopputuloksena taakkaansa jakanut ei välttämättä enää halua jakaa aitoja tunteitaan toisten kanssa. Pahimmillaan ihminen alkaa hävetä ja padota tunteitaan, jolloin ne paisuvat ja myrkyttävät tätä sisältä päin.

Se ei ole ihme, sillä "ainakin"-lohduttajat antavat sanavalinnallaan kuvan, että murehtiminen on ylimitoitettua tai että ihminen ei näe kaikkea hyvää elämässään, Metro UK -sivuston haastattelema psykoterapeutti Somia Zaman sanoo.

Alla olevalla videolla saattohoitokodin johtaja kertoo, mitä suomalaiset katuvat kuolinvuoteellaan. Juttu jatkuu videon alla.

Näitä asioita suomalaiset katuvat kuolinvuoteellaan 5:03
Katso video: Näitä asioita suomalaiset katuvat kuolinvuoteellaan.

Kaikki eivät osaa käsitellä kielteisiä tunteita

Yleensä lohdutuksen sanalla "ainakin" aloittavat eivät toki tarkoita pahaa, Zaman muistuttaa. Todennäköisesti he vain yrittävät saada siipi maassa olevan toverinsa näkemään kolikon toisen, kirkkaamman puolen.

Toinen vaihtoehto on, ettei toksiseen positiivisuuteen sortuva tiedä, mitä tilanteessa tulisi sanoa tai tehdä. Tämä voi johtaa murehtijasta sopimattomalta tuntuvaan pirteyteen.

– Osa ihmisistä ei osaa käsitellä kielteisiä tunteita, vaan he yrittävät epätoivoisesti löytää pilvestä kultareunuksen parantaakseen mielialaansa, Zaman sanoo.

Joistain tilanteista on kuitenkin mahdotonta löytää mitään hyvää. Tällöin tärkeintä on vain olla läsnä ja kuunnella. Sureva voi tarvita aikaa tunteidensa sanoittamiseksi ja myös tätä tulisi tarjota. Murheen sanoittaminen voi viedä kielteisiltä tunteita niiden voimaa ja auttaa ihmistä pääsemään eteenpäin.

Hoputtaminen, helppojen ratkaisujen tarjoaminen tai "kaikki kyllä järjestyy"- ja "kaikella on tarkoitus" -latteuksien kertominen kannattaa unohtaa. Ymmärtäminen ja tukeminen auttavat prosessoimaan henkistä kipua, josta jokainen toipuu omalla tahdillaan.

Näin toimit "ainakin"-lohduttajien kanssa

"Ainakin"-lohduttajille ei kannata olla vihainen, sillä he todennäköisesti tarkoittavat hyvää. Tunteistaan olisi silti hyvä olla rehellinen ja kertoa, miltä sanat todella tuntuvat. Sanomisiaan voi pehmentää kertomalla, että arvostaa läheisen yritystä, vaikkei siitä juuri nyt apua olekaan.

Mikäli huomaa itse sortuneensa myrkylliseen positiivisuuteen lohduttavia sanoja valitessaan, kannattaa jatkossa muistaa kuuntelemisen jalo taito. Surevan kanssa voi myötäelää tämän tunteita ja kysyä, miltä hänestä tuntuu ja voisiko millään tavalla auttaa.

Tärkeintä on olla läsnä ja antaa surevalle mahdollisuus kertoa kokemuksistaan avoimesti. Vastausten antamisessa ei ole kiire vaan lohduttajan kannattaa miettiä hetki sanavalintojaan sen sijaan, että puhuisi mitä sylki suuhun tuo.

Yltiöpositiivisten ihmisten kannattaa ainakin pitää mielessä, että negatiiviset tunteet ovat täysin normaaleja ja tärkeä osa ihmisenä olemista.

Alla olevalla videolla kerrotaan, miksi ihminen tarvitsee fyysistä läheisyyttä.

Miksi ihminen tarvitsee fyysistä läheisyyttä? Asiantuntijat vastaavat 2:15
Video: Tiina Tuominen ja Osmo Kontula kertovat, miksi ihminen tarvitsee toisen ihmisen läheisyyttä.

Lue myös:

    Uusimmat