Jos aloitat läheisen lohduttamisen sanalla "ainakin", sorrut todennäköisesti toksiseen positiivisuuteen.
"Ainakin voit tulla raskaaksi."
"Ainakin hän sai elää pitkän elämän."
"Ainakin tauti havaittiin ajoissa."
Keskenmenon kokeneen, läheisensä menettäneen tai vakavasti sairastuneen lohduttaminen vastaavalla tavalla on malliesimerkki toksisesta positiivisuudesta. Termillä viitataan ajattelutapaan, jossa ainoastaan positiivisuus nähdään oikeana tapana elää.
Myrkyllisen myönteisyydestä tekee se, että negatiivisten tunteiden kieltäminen tai välttely ruokkii niitä. Huonoihin uutisiin positiivista tulokulmaa tarjoava voi saada murehtijan tuntemaan, että hänen kokemuksiaan vähätellään tai että häntä ei ymmärretä.
Lopputuloksena taakkaansa jakanut ei välttämättä enää halua jakaa aitoja tunteitaan toisten kanssa. Pahimmillaan ihminen alkaa hävetä ja padota tunteitaan, jolloin ne paisuvat ja myrkyttävät tätä sisältä päin.
Se ei ole ihme, sillä "ainakin"-lohduttajat antavat sanavalinnallaan kuvan, että murehtiminen on ylimitoitettua tai että ihminen ei näe kaikkea hyvää elämässään, Metro UK -sivuston haastattelema psykoterapeutti sanoo.
