Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder vaatii naisille ja miehille samaa palkkaa Islannin mallin mukaan MTV Uutisten nettikolumnissaan.
Islannissa on tulossa voimaan laki, joka velvoittaa yksityisen ja julkisen sektorin työnantajat selvittämään, maksetaanko naisille ja miehille samasta työstä samaa palkkaa ja korjaamaan mahdolliset erot. Tämä on jämerä keino tasoittaa palkkaeroja.
Tilastokeskuksen mukaan naisten keskiansiot Suomessa ovat keskimäärin 83,4 prosenttia miesten keskiansioista. Ero on kaventunut 10 vuoden aikana alle kolme prosenttia. Aivan liian hitaasti.
Keskustelu sukupuolten välisestä palkkaerosta on jatkunut jo kauan. On täysin selvää, ettei epäkohta korjaannu itsekseen eivätkä nykyiset keinot sen muuttamiseksi ole riittäviä.
Maailman talousfoorumin raportin mukaan Suomi sijoittuu sukupuolten välistä tasa-arvoa mittaavassa kansainvälisessä vertailussa kolmanneksi. Pohjoismaat ovat kärjessä: Islanti ykkösenä ja Norja toisena. Palkkatasa-arvoa mitattaessa Suomi on sijalla 7. Voimmeko olla tyytyväisiä tulokseen? Mielestäni emme.
Keskustelussa tasa-arvoisen palkkauksen aikaansaamiseksi on tiedostettava ne syyt, jotka vaikuttavat palkkaeroihin. Osa palkkaeroista on luonnollisesti selitettävissä. Naiset ja miehet hakeutuvat eri aloille, naiset tekevät enemmän osa-aikatyötä ja miehet puolestaan enemmän ylitöitä. Naiset käyttävät suurimman osan perhevapaista.
Osa palkkaeroista on kuitenkin niin sanottuja selittämättömiä palkkaeroja. Tällä käsitteellä viitataan palkkojen eroihin verrattaessa samanlaisissa tehtävissä työskenteleviä naisten ja miesten palkkoja. Taustalla on vanhoja asenteita, määrittelemätöntä palkkapolitiikkaa ja toimimattomia palkkausjärjestelmiä.
Asenteilla iso merkitys
Miten voimme perustella työelämään siirtyville nuorille naisille, että heidän palkkansa on lähtökohtaisesti pienempi kuin mieskollegoillaan? Emme mitenkään. Asian korjaamiseksi asenteiden pitää muuttua.
Yksi tehokkaimmista keinoista saavuttaa palkkatasa-arvo on avoimuus. Joissakin pörssiyrityksissä raportoidaan vuosittain samantasoisissa tehtävissä työskentelevien naisten ja miesten palkkojen tasoista.
Ehdotan, että otamme käyttöön lukuarvon tai mittarin, joka kertoisi ymmärrettävästi palkkojen tasa-arvosta ja sen kehittymisestä. Tästä raportoitaisiin avoimesti vuosittain. Haluaisin nähdä tämän käytännön jopa lain edellyttämänä elementtinä suurissa yrityksissä ja hyvänä käytäntönä pienemmissäkin yrityksissä.
Olen varma, että avoimesti toimivat yritykset ovat työelämään siirtyvien nuorten mielestä houkuttelevimpia työpaikkoja.
Uudella lainsäädännöllä muutoksiin vauhtia
Nykyisellä lainsäädännöllä ja erilaisilla käytössä olevilla ohjelmilla, kuten samapalkkaisuusohjelmalla, on oma vaikutuksensa. Keskeisiä välineitä ovat tasa-arvosuunnitelma ja palkkakartoitus. Ne tulee lain mukaan tehdä yrityksissä, joissa on vähintään 30 työntekijää. Parhaillaan on käynnissä perhevapaauudistus, jonka avulla voidaan myös korjata palkkojen epätasa-arvoa. Nämä eivät kuitenkaan vielä riitä tavoitteen toteutumiseen.
Suomi on aikaisemminkin historiassa tehnyt merkittäviä päätöksiä tasa-arvon toteuttamiseksi. Ehdotan uuden lainvalmistelun aloittamista Islannin mallin mukaisesti, jotta tasa-arvoinen palkkaus oikeasti toteutuu Suomessa. Hyvä tavoite on, että viiden vuoden sisällä saavutamme kärkisijan eri maiden välisessä palkkatasa-arvovertailussa.