Äiti paljastaa surullisen salaisuutensa – tajusi oman lapsensa olevan sietämätön: "Usein en pidä hänestä itsekään"

Scary Mommy -sivustolla lapsestaan kirjoittava äiti ei kerro nimeään. Anonyymiyteen on myös syy: aiheena on nimettömän äidin oma lapsi, josta on vaikea pitää.

– Päivä, jona tajusin oman lapseni olevan se lapsi, oli käännekohta minulle äitinä. Se on päivä, jona aloin hävetä tytärtäni ja sitä, miten hän käyttäytyy. Päivä, jona aloin ihmetellä, onko hänessä jotain vikaa – tai onko minussa, nimetön äiti kuvaa.

Lue myös: "Kadun päivittäin" – kun vanhemmat toivovat, etteivät olisi saaneetkaan lapsia

Päivä oli kuten kaikki muutkin: nimetön äiti oli lapsensa kanssa vierailulla ystäväperheessä. Hänen viisivuotiaansa juoksenteli 4-vuotiaan ystävänsä kanssa hippaa. Kun lapsi ei saanutkaan ystäväänsä kiinni, hän romahti maahan, kiukutteli ja huusi käskyjä.

– Ja katsoin häntä huokaisten, kuten aina teen tällaisina hetkinä, ja katsoin hänen ystäväänsä, joka on melkein aina hymyilevä ja myöntyväinen. Ja silloin tiesin. Tiesin, että hypoteesi, joka oli rakentunut mieleeni ja sydämeeni kuukausien ja kuukausien ajan, oli yksiselitteisesti totta: minun lapsestani ei ole helppo pitää.

"Hän on epäkunnioittava ja töykeä"

Nimetön äiti huomauttaa, ettei yksittäinen raivonpuuska tee lapsesta vaikeaa seuralaista. Ongelmana on, että lapsi käyttäytyy vaikeasti koko ajan.

– Oli hän sitten yksin, sisarustensa kanssa tai ystäviensä kanssa, kotona tai julkisella paikalla, tyttäreni on pomottaja. Vaatija. Se, joka aiheuttaa kohtauksen kaupassa itkemällä lisää ja lisää ja lisää, koska en anna hänen ostaa voimisteluasua, nimetön äiti kuvaa.

– Hän alkaa nopeasti itkeä, huutaa tai saa sellaisen kiukunpuuskan, joihin luulin vain kaksivuotiaiden kykenevän. Hän on epäkunnioittava ja töykeä. Ailahtelevainen. Ei osaa jakaa ja on ylettömän huolissaan jokaisesta hiton lelusta (omastaan tai jonkun muun).

Lapsi haluaa myös tehdä asiat omalla tavallaan ja muuttuu mahdottomaksi, jos näin ei käy. Hän kertoo suoraan, mitä ajattelee. Kun lapsi on tekemisissä tuntemattoman ihmisen kanssa, nimetön äiti odottaa kauhulla, mitä tilanteesta seuraa.

Äiti itse tunnustaa olevansa taipuvainen miellyttämään muita; hän haluaa olla antelias, ajattelevainen ja kiltti ihminen, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Lapsella kuitenkin on toisia ajatuksia.

– Ihmiset sanoivat, että tämä paranisi, kun lapsi jättää taaperovaiheen taakseen, mutta ei, äiti kuvaa.

Lue myös: Jennifer paljasti häpeämänsä totuuden äitiydestään: ”En pidä omasta lapsestani”

– Hän vain huutaa kovempaa ja käyttää eri sanoja nyt. Mutta tavalla tai toisella hän on ollut tällainen koko elämänsä ajan, enkä näe tilanteen muuttuvan lähiaikoina. Kun katson häntä toveriensa vieressä, ei voisi olla selkeämpää, että itsenäinen, päättäväinen, itsepäinen diivani on erilainen kuin muut. Hän on vaikean lapsen määritelmä. Ja haluan hyväksyä hänet ja rakastaa häntä siksi. En halua verrata häntä jokaiseen muuhun lapseen. Mutta totuus on, että toivoisin, että hän olisi vähän enemmän sinun poikasi tai tyttösi kaltainen, todella kiltti ja miellyttävä ja poikkeuksellinen.

"Minulle on ok, jos vähän potkaisette häntä sääreen..."

Äiti lupaa antaa anteeksi ihmisille, jotka eivät pidä hänen lapsestaan.

– Usein en pidä hänestä itsekään. Olen hänen äitinsä ja rakastan häntä, koska olen saanut nauttia hänestä, kun hän on parhaimmillaan.

Vaikka lapsi on usein hankala, nimetön äiti näkee hänessä myös ihania asioita ja paljon potentiaalia kasvaa. Hän saa tyttäreltään pusuja ja piirustuksia ja tietää, miten ihastuttava tämä osaa olla. Jos lapsen kuitenkin tapaa vain minuutin ajan, on mahdollista, että hän on vaikea ja vaativa.

Koska toisinaan lapsi osaa jo hillitä kielensä, nimetön äiti uskoo, että toivoa on vielä. Hän myös kannustaa vanhempia rohkaisemaan omia lapsiaan, jotta nämä sanoisivat vastaan hänen tytölleen.

– Kiellän, jos tätä joskus kysytään, mutta minulle on ok, jos vähän potkaisette häntä sääreen. Oikeasti. Antakaa mennä, nimetön äiti kirjoittaa.

Hän uskoo, että tyttö tarvitsee paitsi ystäviä, myös ihmisiä, jotka palauttavat hänet maan pinnalle.

– Minun "ohjaukseni" (eli hellät muistutukseni, nuhteeni, kritiikkini ja/tai anominen, päivästä riippuen) on epäonnistunut. Ehkä tässä tapauksessa kaveripaine voisi tehdä tytölle oikein hyvää.

Oletko kokenut vastaavaa? Kerro meille siitä – vaikka nimettömänä:

Lähde: Scarymommy.com

***