Siivoton koti, jonka eteen kukaan muu ei tunnu tekevän mitään, täydellisiä kuvia täydellisestä elämästä tuutin täydeltä tuuppaava sosiaalinen media ja maailmanloppua enteilevät uutiset eivät ole omiaan helpottamaan äitinä olemista.
Christine Organ on pienten lasten äiti, joka saa ajoittain raivokohtauksia, jotka eivät välttämättä täysin johdu niitä todistamaan joutuvista lapsista.
Scary Mommy -sivustolla julkaisemassaan kirjoituksessa Christine perkaa sitä, mikä äitinä olossa välillä niin kovasti pännii ja miten pienet arjen vastoinkäymiset kulminoituivat eräänä päivänä suureksi raivoksi. Hän myös jakaa huolensa siitä, miten tämän kismityksen näyttäminen ulospäin vaikuttaa jälkipolven lapsuudenmuistoihin.
Sotkuisuus
Nuoret lapset ovat helposti melkoisia sottapyttyjä. Harvoin ovat lelut laatikoissaan, lattiat liattomat ja seinät sormenjäljistä ja piirroksista sututtomat.
Kirjoituksessaan Christine kertoo raivokohtaukseen johtaneesta päivästä, jona hän löysi kahvinkeittimen taakse jätettyyn jogurttipurkkiin leiriytyneen muurahaisperheen, astui kivuliaasti lattialla maanneen Legon päälle ja joutui väistelemään ympäriinsä lojuvia likaisia sukkamiinoja.
Vaikka kuinka yrittäisi hengittää syvään ja rauhallisesti, vähän pistää ärsyttämään.
Stressi
Tietyillä "aikuisten asioilla" on tapana ahdistaa. Huoli rahasta, töistä ja ystävistä sekä maailmanmenosta saattaa välillä purkautua vihana äitiyttä kohtaan, vaikka näillä asioilla ei olisi mitään tekemistä keskenään.
Christine kirjoittaa, että tuona päivänä, selviydyttyään suurimmasta kodin kaaoksesta, hän alkoi pähkäilemään luottokorttilaskua, auton rikkinäistä takavaloa sekä kireää keskustelua sukulaisen kanssa. Samalla mielessä pyörivät lasten lomamatkatoiveet ja ongelmat koulussa.
Arkisten asioiden sekavuus yhdistettynä arjesta aiheutuneisiin konkreettisiin sotkuihin nostavat verenpainetta, vaikka muistuttaisi itseään laskemaan rauhallisesti kymmeneen.
Vähäinen uni ja rauhaton mieli
väsynyt äiti keittiössä
Huonosti nukkuneena harvoin jaksaa olla kärsivällinen, myönteisesti vastoinkäymisiin suhtautuva ja rakentava. Enemmän tekee mieli parkua ja huutaa – ihan sama kenelle. Asiaa tai asianomaisia ei helpota, että Christinen tavoin moni äiti joutuu heräämään hieman aikaisemmin juuri lastensa vuoksi. Päiväunille ei ehdi, tyynnyttelemään ei pysty.
Yleinen kaaos
Välillä vain yksinkertaisesti tuntuu siltä, etteivät langat enää pysy omissa käsissä ja kaikki vastuut sekä velvollisuudet kuormittavat enemmän kuin niiden pitäisi. Puhelin soi, koirat haukkuvat ja pyynnöt korjata omat astiat tiskikoneeseen kaikuvat kuuroille korville.
Kun Christine oli luovinut silmänalusineen läpi päivänsä kohdaten niin muurahaisia kuin erääntyviä laskuja, hän luovutti. Christine räjähti lastensa edessä epätoivoa ja raivoa yhdistelevään huutomonologiin.
– Lapseni tuijottivat minua. Tömistelin kylpyhuoneeseen ja paiskasin oven kiinni tuntien samalla helpotuksen ja katumuksen sekoitusta, joka tulee yleensä sen jälkeen, kun olen räjähtänyt lasteni edessä ja saanut aikuisten raivokohtauksen, Organ kirjoittaa.
Ongelma on yleinen ja ”täydellisen äitiyden” paine suuri
Christine kertoo käyvänsä terapeutilla, lääkitsevänsä ahdistustaan, urheilevansa ja muistuttavansa itseään hengittämään rauhallisesti sekä päästämään irti. Siltikään mölyjen pitäminen mahassa ei aina onnistu. Loppumaton oravanpyörä tuntuu välillä äärettömän uuvuttavalta, vaikka Christine huomauttaakin kirjoituksessaan tietävänsä, ettei ole yksin ongelman kanssa. Äiditkin ovat ihmisiä, joilla on rakkauden lisäksi muita tunteita.
Kirjoituksessaan Christine kertoo, että hänellä on hyvä suhde jälkipolveensa, mutta olevansa huolissaan siitä, mitä tällaiset raivokohtaukset tekevät lapsille. Tuleeko se olemaan ainut asia, jonka he lapsuudestaan muistavat?
Christine kuitenkin muistuttaa, että turhautumista, ahdistusta sekä vihaa paljon voimakkaampi tunne on ehdoton ja mittaamaton rakkaus lapsiaan kohtaan. Sen hän haluaisi myös lastensa muistavan.
Lähde: Scary Mommy
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.