Siivoton koti, jonka eteen kukaan muu ei tunnu tekevän mitään, täydellisiä kuvia täydellisestä elämästä tuutin täydeltä tuuppaava sosiaalinen media ja maailmanloppua enteilevät uutiset eivät ole omiaan helpottamaan äitinä olemista.
Christine Organ on pienten lasten äiti, joka saa ajoittain raivokohtauksia, jotka eivät välttämättä täysin johdu niitä todistamaan joutuvista lapsista.
Scary Mommy -sivustolla julkaisemassaan kirjoituksessa Christine perkaa sitä, mikä äitinä olossa välillä niin kovasti pännii ja miten pienet arjen vastoinkäymiset kulminoituivat eräänä päivänä suureksi raivoksi. Hän myös jakaa huolensa siitä, miten tämän kismityksen näyttäminen ulospäin vaikuttaa jälkipolven lapsuudenmuistoihin.
Sotkuisuus
Nuoret lapset ovat helposti melkoisia sottapyttyjä. Harvoin ovat lelut laatikoissaan, lattiat liattomat ja seinät sormenjäljistä ja piirroksista sututtomat.
Kirjoituksessaan Christine kertoo raivokohtaukseen johtaneesta päivästä, jona hän löysi kahvinkeittimen taakse jätettyyn jogurttipurkkiin leiriytyneen muurahaisperheen, astui kivuliaasti lattialla maanneen Legon päälle ja joutui väistelemään ympäriinsä lojuvia likaisia sukkamiinoja.
Vaikka kuinka yrittäisi hengittää syvään ja rauhallisesti, vähän pistää ärsyttämään.
Stressi
Tietyillä "aikuisten asioilla" on tapana ahdistaa. Huoli rahasta, töistä ja ystävistä sekä maailmanmenosta saattaa välillä purkautua vihana äitiyttä kohtaan, vaikka näillä asioilla ei olisi mitään tekemistä keskenään.
Christine kirjoittaa, että tuona päivänä, selviydyttyään suurimmasta kodin kaaoksesta, hän alkoi pähkäilemään luottokorttilaskua, auton rikkinäistä takavaloa sekä kireää keskustelua sukulaisen kanssa. Samalla mielessä pyörivät lasten lomamatkatoiveet ja ongelmat koulussa.
