Lapsensa pyjamassa kouluun vienyttä äitiä haukuttiin laiskaksi – kirjoitti pysäyttävän vastauksen

Angela Milnes, 33, on brittiäiti, jolla diagnosoitiin vuonna 2013 lisämunuaisen vajaatoiminta sekä kasvuhormonin puute. Milnes alkoi syödä steroideja, joiden seurauksena lihosi lähes 40 kiloa. Milnes kärsi kroonisista kivuista, pahoinvoinnista sekä lihasten heikentymisestä. Lopulta sairastelu vei hänet pyörätuoliin.

Tästä syystä hän alkoi myös saattaa tytärtään kouluun pyjamassaan – voimat eivät yksinkertaisesti riittäneet muuhun.

Pyjamassa koulun pihaan ilmestyminen aiheutti muissa vanhemmissa tuomitsevia ajatuksia: kuka voi olla niin laiska, kunnioittamaton ja asiaton pukeutuakseen pelkkään pyjamaansa?

Myös koulu totesi pyjamat sopimattomiksi ja kielsi oppilaiden vanhempia pukeutumasta pyjamaan kuskatessaan lapsiaan aamuisin koululle. Kiellon takana on ajatus siitä, että vanhempien halutaan näyttävän hyvää esimerkkiä jälkikasvulleen ja pukeutua aina asiallisesti.

"Voin todella huonosti"

Milnes päätyi kirjoittamaan ajatuksistaan blogiinsa, jossa avautuu salaisuudesta, joka kätkeytyy pyjaman taakse. 

– Jotkut vanhemmat saattavat näyttää ”laiskoilta” ja ”kunnioittamattomilta” pukeutuessaan pyjamiinsa, mutta tämä on liian suuri yleistys ja mielestäni epäreilu ja ennakkoluuloinen lausunto.

– Voin todella huonosti. Minulla on paljon terveydellisiä ongelmia, jotka eivät näy ulospäin.

– Joinakin päivinä pystyn hädin tuskin kävelemään ja pukeudun pyjamaan kotona ollessani.

Milnes lisää, että moni arkinen askare vie häneltä niin paljon energiaa, ettei pukeutuminen aamuisin ole ensimmäisellä sijalla tärkeysjärjestyksessä – sen sijaan hän päättää säästää energiansa johonkin muuhun.

– Kouluaamuina keskityn valmistelemaan lapseni kouluunlähtöä. Huolehdin, että hän on syönyt ja pukenut, harjannut hiuksensa ja hampaansa sekä on ajoissa koulussa. Tällaisten askareiden suorittaminen on fyysisesti rasittavaa henkilölle, joka kärsii kroonisesta sairaudesta.

Milnes muistuttaa, ettei kukaan voi tietää jokaisen vanhemman tarinaa. Kukaan ei voi tietää, mitä toinen käy elämässään läpi.

– Olisin iloinen, jos voisin pukeutua, meikata ja näyttää upealta viedessäni lapseni kouluun, mutta minun on oltava realistinen ja tehtävä se, mihin fyysisesti pystyn.

Lopuksi Milnes toivoo, että jokainen pystyisi hyväksymään toisten erilaisuuden, myös kroonisen sairastelun.

– Meidän täytyy olla ymmärtäväisempiä ja tuomita toisiamme vähemmän.

Lähde: Little Things