Mainos

Äidin raastava kertomus vuosien piinasta: Koulukiusaaminen syöksi koko perheen ahdinkoon – "Vammainen, CP ja autisti – lastani ei vuosiin kutsuttu hänen omalla nimellään"

1:50

Ensimmäinen kunnon lyönti tuli kuudennella luokalla. Samana vuonna poikaa potkittiin pitkin maata niin pahasti, että perhe kävi lääkärissä näyttämässä vammoja. 

Näiden tapahtumien jälkeen sekä pojan että äidin sydämeen muutti pelko. Pelko siitä, että jotain vielä tapahtuu. Kaiken lamauttava pelko siitä, että jotain on tapahtunut. 

– Kun poika lähti kouluun, vain odotin, että puhelin soi ja siellä kerrotaan, että jotain on taas tapahtunut. Vaikka olisin ollut kotona, en saanut mitään aikaiseksi. Sitä vaan odotti ja pelkäsi lapsensa puolesta. 

Äiti odotti kuulevansa, että poikaa on lyöty tai satutettu tai että poliisi on taas koululla. Nämä puhelut tulivat kuukausien ja vuosien kuluessa yhä tutummaksi. 

Sairaudesta lyömäase kiusaajille

Jälkikäteen perheelle on selvinnyt, että oikeastaan kiusaaminen oli alkanut jo kolmannella luokalla. Pojan muutama kaveri muutti tuolloin pois ja hyvä, jämäkkä opettaja jäi äitiyslomalle.

– Vaihtuvat sijaiset ja eritasoiset opettajat eivät saaneet pidettyä pakkaa kasassa, vaan homma karkasi käsistä. Pojallamme on diabetes ja hän joutuu pistämään insuliinia, ja tästä tuli yksi lyömäase kiusaajille.

"Vammainen", "CP", "autisti", '"pelottava tyyppi". Vuosiin kukaan ikätoveri ei kutsunut poikaa hänen oikealla nimellään.

Nimittelystä ei äidin mukaan koskaan seurannut mitään. Hiljalleen nimittely muuttui potkuiksi, jotka napsahtivat takaapäin. Läpsäisyiksi, jotka annettiin ohimennen. 

Kiltti ja lempeä poika ei antanut koskaan takaisin.

– Tämä teki hänestä helpon kohteen myös niille lapsille, joita ei olisi ikinä uskonut kiusaajaksi. Pojastamme tuli kaikille tilaisuus ja mahdollisuus kokeilla, millaista on repiä toista vaatteista tai täyttää jonkun kengät lumella ja heittää ne pihalle tai heittää toista kivillä.

Eikä mistään tullut kiusaajille seurauksia. Jos joku yritti kaveerata pojan kanssa, myös häntä alettiin haukkua.

Poika jäi päivä päivältä enemmän yksin. 

Aiemmin pojan synttärijuhlat olivat täynnä naurua ja kavereita, kivat kaverit kävivät yökylässä. Yhtäkkiä juhliin ei enää tultu ja yökyläilleet kaverit siirtyivät kiusaajien puolelle. 

Muut poistuivat viestiryhmästä

Seitsemäs luokka oli pahinta aikaa. Pientä apua toi pippurinen, pari vuotta vanhempi sisko, joka piti koulussa veljeään silmällä ja auttoi pois pahimmista paikoista.

Kahdeksannella luokalla poika keksi, että hän haluaa lähteä mukaan tukioppilastoimintaan. Ensimmäisestä, monen oppilaitoksen edustajalle tarkoitetusta koulutuksesta tuli kotiin täysin hämmästynyt lapsi.

"Äiti, siellä oli muutama tyyppi, jotka halusivat mun puhelinnumeron ja nyt ne laittaa mulle whatsappissa viestejä!" 

Äiti muistuttaa, että juurikin yhteydenpitoon ja viestimiin kietoutuu monet nykyajan kiusaamiset.

Seiskaluokan ryhmässä kaksi ylläpitäjää kielsi pojan lisäämisen, kolmas kuitenkin otti hänet mukaan. Parin päivän päästä poika huomasi, että kaikki muut olivat poistunet ryhmästä. 

– Opettajan mukaan ne ovat oppilaiden omia ryhmiä, hän ei ole mukana eikä voi varsinaisesti vaikuttaa asiaan. Olen myös kuullut, että joissain tapauksissa perustetaan kiusaamisryhmiä, joissa kiusataan, haukutaan, keksitään tarinoita ja levitetään juoruja. 

Ryhmissä saatetaan jakaa videoita ja kuvia kiusaamisen kohteesta, joita sitten näytetään hänelle itselleen. 

– Meillekin rehtori on kertonut tällaisista poikaamme liittyvistä videoista. 

"Eiväthän ne tytöt tai opettajan lapset!"

Äiti huomauttaa, että yläasteikäiset tytöt voivat olla poikia paljon sanavalmiimpia ja sosiaalisesti lahjakkaampia, mikä voi johtaa julmaankin kiusaamiseen.

Silti he ovat törmänneet usein opettajan vähättelyyn siinä, että "eiväthän nyt tytöt sellaista". 

– Sitä aina ihmettelee, miten asiat saadaan niin usein näyttämään kiusatun omalta syyltä. Jos viisi puhuu yhtä vastaan, opettaja uskoo helposti isompaa ryhmää.

Äidin mukaan myös esimerkiksi vanhempien koulutettu tausta otetaan usein esille, kun halutaan luoda epäuskoa kiusatun tarinan ylle.

"Eiväthän opettajien lapset tuollaista tekisi, hehän ovat niin kilttejä ja hyviä oppilaita". 

Pelko lapsen tulevaisuuudesta painaa

Äiti ihmettelee sitä, miten niin monet opettajat eivät tunnista kiusaamista eivätkä myöskään sitä, mikä käytös johtuu kiusaamisesta.

– Minullekin on soitettu vihaisena, että poikani kiroili apulaisrehtorille. Sanoin, että se on lapselleni hyvin epätyypillistä käytöstä, nyt taustalla on jotain muuta, mutta tämä henkilö keskittyi vain lapseni kirosanoihin. 

Pahimpina kiusaamiskausina 9-10 arvosanoja helposti napannut poika tuli välillä kotiin 7-8 arvosanoin. Tämä sai äidin huolen vain kasvamaan.

– Se oli merkki, ettei kaikki ole hyvin. Samalla ajattelin, että pahimmillaan tässä menee koko tulevaisuus pilalle, jos hän ei pääsekään haluamaansa lukioon. Pojan ainoa haave on vuosien aikana ollut se, että kun saisi vaan rauhassa oppia uutta ja käydä koulua. 

Lukiounelmien kariutuminen ei tosin ollut suinkaan äidin suurin pelko. 

– Yhdessä vaiheessa pelkäsin ihan älyttömän paljon pojan tekevän jotain itselleen. Minulla oli huoli, että entä jos hän ei jaksa. Tilanne oli niin paha, että lakkasi jo syömästä, nukkumasta ja puhumasta.

Äiti kertoi kuuleensa samoihin aikoihin, että Helsingissä eräs nuori oli hypännyt junan eteen.

– Puhuin pojalle, että en kerta kaikkiaan kestä ja selviä jos hän tekisi jotain itselleen. Vannotin joka aamu, että kotiin on tultava sattui mitä tahansa.

Usein koulun ratkaisu on ollut lähettää satutettu poika kotiin toipumaan loppupäiväksi tai jopa seuraavaksi. Oppimisesta pitävälle pojalle tämä on ollut pahin rangaistus. 

Uskomattomat sanat: "Minä uskon ja autan"

Joskus riittää, että kohdalle sattuu yksikin ihminen, joka näkee tilanteen vakavuuden. Äiti kertoo, että heidän kohdallaan yhdeksännellä luokalla koulun johtoon palannut rehtori on ollut se henkilö.

Kyseinen rehtori oli ensimmäinen, joka sanoi katsovansa tilanteen valvontakameran nauhalta.

– Sieltä selvisi, että tilanne oli mennyt juuri kuten poikani ainoana oli kertonut. Hän sanoi, että sinä olet puhunut totta, muut valehtelevat, että minä uskon ja autan.

– Hän selvästi tunnistaa, mitä nykyajan kiusaaminen on ja on saanut siihen koulutusta. 

Yksi rehtori ei voi hallita satoja oppilaita, mutta pienillä teoilla on merkitystä. Kyseisessä pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa koulussa rehtori on esimerkiksi ottanut poliisin mukaan selvittämään tapahtumia jo varhaisessa vaiheessa. 

– Opettajat vetoavat kokemuksemme mukaan usein siihen, että heille ei kerrota eivätkä he voi pakottaa ketään tunnustamaan kiusaamista tai olemaan jonkun kaveri. 

Lisäksi rehtori on luvannut pojalle, että hän saa aina tulla opettajanhuoneeseen, vaikka siellä olisi mitä kesken. Välillä poika on muistanut tämän lupauksen ja juossut rehtorin huoneeseen, "ovenkarmit kaulassa huutaen ja kiroillen". 

– Rehtori sanoo ottavansa tämän kunnianosoituksena. Hänestä on hienoa, että poika luottaa hänen kykyynsä ratkaista tilanne. 

Poliisin yhteydenotto herätys kaikille

Se, että vuosien kiusaamisen jälkeen joku sanoo tekevänsä kaikkensa turvallisen oppimisympäristön eteen, kuulostaa äidin mukaan mahtavalta, mutta myös epäuskottavalta.

Lapselle se, että joku aikuinen on vihdoin hänen puolellaan, oli hämmentävää. Pojan maailma oli jo murentunut, kun koulussa ei ollut siihen mennessä ollut ketään, johon hän voisi luottaa. 

– Ainahan lapselle sanotaan, että luota aikuisiin ja kerro opettajalle jos jotain tapahtuu. Silti tuntui, että olimme taistelleet tuulimyllyjä vastaan ennen tämän rehtorin puuttumista asiaan.

Tilanteita on tullut tämänkin jälkeen, ja aina rehtori on luvannut selvittää ne. Lähipoliisi on ollut mukana selvittämässä tapauksia ja tätä kautta viesti on mennyt painavana myös kiusaajien perheille. 

– Perheille on ollut aikamoinen herätys, kun poliisi on sanonut, että lapsesi on kiusaaja ja siitä on olemassa valvontakameran tallenne.

Silti äiti ihmettelee sitä, miten yksin hän jäi. Kun ei vielä ollut ongelmia, kaikki vanhemmat olivat yhtä mieltä vanhempainilloissa, että ketään ei kiusata ja että asioihin pitää puuttua.

Kun alkoi tapahtua, muut käänsivät selkänsä. Sekä äiti ja poika jäivät aivan yksin. 

Lopulta romahti myös äiti

Vuosia äiti keskeytti työpäivänsä ja haki lapsensa kotiin koululta tai selvitti asioita opettajan kanssa keskellä päivää. Viime keväänä äidin voimat loppuivat.

– Kolmen lapsen äitinä olen ajatellut, että kun vaan tekee töitä asioiden eteen, niin selviää kaikesta. Tästä en ole selvinnyt. Olen ollut sairauslomalla keväästä lähtien ja ne päivät ovat tulossa täyteen. Olen lääkärin mukaan työkyvytön. 

Äidin mukaan syy totaaliselle uupumiselle on sekä huolessa että energiassa, joka kuluu päivittäin asioiden selvittämiseen. Huolet tulevat myös yöuniin, hän kertoo vuosikausia nukkuneensa parin tunnin pätkissä.

Tätä puolta moni kiusaaja ei tule ajatelleeksi. Huolet muuttuvat terveysvaivoiksi koko perheessä, terveyshuolet rahahuoliksi, jos ei kykene töihin.

– Olemme luopuneet autosta ja lomista sekä muusta ylimääräisestä. Ei se itselleni niin tärkeää edes ole, mutta on vaikea selittää lapselle sitä, miksi meillä on tiukkaa. Pahinta on huomata, että vuosia kestäneiden vaikeuksien jälkeen lapset eivät enää haaveile mistään ylimääräisestä, äiti sanoo ääni särkyen. 

Vielä pitäisi jaksaa yksi kevätlukukausi

Kuuntelija. Se on yksi asia, jota jokainen lapsensa kiusaamista selvittävä vanhempi äidin mukaan kaipaa. 

– Eräs henkilö tuli meille kuuntelemaan, istui pöydän ääreen, toi ruokakasseja ja antoi meille aikaansa. Se oli korvaamattoman arvokasta, koska kyllä vanhempi myös häpeää sitä, ettei ole pystynyt suojelemaan lastaan kiusaamiselta. 

Äiti toivoo, että kouluilla kävisi vierailijoita joko poliisista tai julkisuuden henkilöitä, jotka puhuisivat kiusaamisesta. Lisäksi olisi tärkeää, jos jokaisessa koulussa olisi henkilö, kenen puoleen voisi kääntyä kaikissa tilanteissa ja jolla olisi aikaa paneutua riitoihin ja ongelmiin. 

Hän muistuttaa esimerkiksi kansalaisaloitteesta, joka vaatii, että on saatettava voimaan laki, joka velvoittaa saamaan jokaiseen maamme alakouluun terapeuttisia valmiuksia omaavan aikuisen.

Nyt pojalla on menossa viimeinen lukukausi peruskoulua. Vielä pitäisi kevät jaksaa - jatko-opinnot hyvässä lukiossa siintävät jo mielessä.

– Tilanne ei ole hyvä, mutta hänen kohdallaan hirvittävän jyrkkä alamäki vaikuttaisi päättyneen. Poika käy terapiassa ja hän on hyvä oppilas. Lukiossa hän toivottavasti tapaa kaltaisiaan ihmisiä, jotka haluavat oppia ja tehdä läksyjä eikä ole sitä myötä enää kummajainen. Nyt tuntuu siltä, että meillä on toivoa.

Kiusaaminen on ollut esillä MTV Uutisissa loppuvuodesta useasta eri kulmasta. Lue myös:

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja