Ahtisaari: Seuraajani saa olla rauhassa

Ahtisaaret linnan pihalla

-Jos ajattelen, minä kautena minä olisin halunnut olla Suomen presidentti, niin kyllä minä sanoisin, että tämä oli juuri se väli, jossa minun tapaiseni ihminen oli ihan paikallaan, Ahtisaari viittasi mm. Suomen liittymiseen EU:hun ja rahaliitto Emuun. Ahtisaarella ei ole aikeita puuttua seuraajansa työhön.
-En tiedä, kaipaako seuraaja välttämättä minun erinomaisia neuvojani. Jokaisen on itse löydettävä oma roolinsa. Esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikka vaatii asioiden jatkuvaa ja hyvin tarkkaa seuraamista. Käytännössä tämä hänen mukaansa merkitsee, että eläkeläispresidentin käyttökelpoisuus vähenee muutoin kuin puhuttaessa historiasta ja menneistä asioista.

Ahtisaari totesi jälleen, ettei hänellä ollut alun perin pyrkyä presidentiksi.
-Jos ei olisi joku lisännyt minun nimeäni vuonna 1992 gallupeihin, en varmaankaan olisi asettautunut ehdolle. Hän ei omien sanojensa mukaan tiedä, kuka hänet toi mukaan kyselyihin.
-Mutta ei ainakaan minun pyynnöstäni. Joka tapauksessa kyselyt loivat tilanteen, jossa ehdokkuutta oli harkittava. Ahtisaaren mukaan hänellä ja rouva Eeva Ahtisaarella oli tehtävään "henkinen yhden kauden lähestymistapa", mm. iän perusteella.
-Itse asiassa olen - en viitsi sanoa kelle - mutta olen jollekin ihmiselle sanonut hyvin varhaisessa vaiheessa, että yhden kauden pitäisi riittää.

Karjala-kysymys ei unohdu

Haastattelussa kysyttiin myös Ahtisaaren kantaa Karjala-kysymykseen.
-Ei pidä lähteä lyömään päätään seinään kysymyksessä, jossa tietää, että tässä vaiheessa ei näytä olevan pienintäkään halua Venäjän poliittisen johdon piirissä ottaa asiaa esille.

Entä sitten, kun Venäjällä menee hyvin?
-Minä luulen, että sisimmässään jokainen poliittinen johtaja Venäjällä tietää, että tämä kysymys on kuitenkin sellainen, joka jollain lailla hiertää Suomen ja Venäjän suhteita. Ei sille mitään voi.
-Eikä se ole vain karjalaisista kiinni, vaan se koetaan epäoikeudenmukaisuutena. Ja heidän (venäläisten) täytyy yhtä lailla pystyä elämään sen kanssa kuin meidän.

Ahtisaaren mukaan Suomi elää nyt luomisvoimaista, myönteisen aggressiivisuuden kautta. Tätä kuvastavat mm. mittavat panostukset tutkimukseen ja kehitystyöhön.
-Me olemme myös kansakuntana terveemmässä tilassa siinä mielessä, että meille on tullut terve itsetunto. Olen kovasti toivonut, että näin kävisi: että ymmärtäisimme oman osaavuutemme ja että siitä on syytä olla terveesti ylpeä.

Omaa rooliaan Ahtisaari luonnehti valmentaja-huoltajaksi. Keskeistä on ollut tietää, millä alueilla vaikuttaa: esimerkiksi matkat ovat edistäneet Suomen tunnetuksi tekemistä ja sitä kautta työllisyyttä. Ahtisaari kuvasi itseään myös toimeenpanijaksi, minkä Kosovokin osoitti.
-Minuahan on kritisoitu siitä, että en ole tarpeeksi aktiivisesti toiminut ihmisoikeuskysymyksissä. Ehkä tämmöisen käytännön toiminnan, jossa pelastetaan yksi kansakunta, luulisi käyvän todistukseksi siitä, miten ihmisoikeuksia voidaan myös hoitaa.

Ahtisaari kiisti, että hänessä kauden jäljiltä muhisi katkeruutta tiedotusvälineitä kohtaan. Hän piti tosin masentavana, että poliittisen henkilön onnistumista ei pystytä arvioimaan irrallaan tämän taustasta, vaan tunnustuksen antaminen tyssää poliittisiin kantoihin. Presidentin mukaan vallasta luopuminen ei tuota tuskaa. -Olen tehnyt tavattoman mielenkiintoisia töitä koko ikäni, ja ehkä teen vielä jotakin pientä tämänkin jälkeen. En usko, että puuhastelusta tulee pulaa.
(STT)