Heinäkuu 2014 oli ennätyslämmin, aurinko porotti kesällä kuumemmin kuin miesmuistiin. Sami Luostarinen suunnitteli elokuun alussa matkaavansa isänsä luokse Mikkelin Anttolaan kunnostamaan vanhoja autoja, mikä oli isän ja pojan yhteinen harrastus. Suunnitelmat jäivät kuitenkin toteutumatta, sillä 37-vuotias mies katosi jälkiä jättämättä.
– Samin katoaminen tuli aivan puskista. Sami oli rehellinen ja kunnollinen poika. Hän ei ollut sekaantunut mihinkään rikolliseen tai käyttänyt juurikaan alkoholia, ei polttanut tupakkaakaan. Epätietoisuus on hirveää, eikä hengenlähtökään ole ollut kaukana, kertoo isä Jarmo Luostarinen poikansa raastavasti katoamismysteeristä.
Sami Luostarinen työskenteli myyjänä äitinsä yrityksessä Savonlinnassa. Luostarinen oli alkuvuodesta eronnut pitkästä avoliitosta ja muuttanut omaan vuokra-asuntoon. Liitosta oli syntynyt kaksi lasta, 6-vuotias tyttö ja 4-vuotias poika, jotka olivat miehelle kaikki kaikessa.
– Lapset olivat Samille erittäin tärkeitä. Sami näki lapsia eron jälkeen useasti ja hän oli vastikään aloittanut uuden parisuhteenkin isä kertoo.
25. heinäkuuta 2014 Sami Luostarinen oli ollut työpaikallaan normaalisti. Luostarinen oli tosin tavallista vaisumpi. Äiti oli pyytänyt Luostarista hakemaan tavaroita kaupasta ja hän oli poistunut asioille sanaakaan sanomatta, eikä palannut enää työpaikalleen. Sen sijaan hän lähti ajamaan Savonlinnasta Juvan suuntaan ja lähetti sisarelleen tekstiviestin ”Kaikki ei ole nyt ihan kunnossa”. Miestä selkeästi painoi jokin.
Huolestunut sisar pyysi veljen luoksensa Sulkavan Rahkolaan, jonne Luostarinen jäi yöksi.
– Sami oli pelokas, hän ei selkeästi uskaltanut olla kotonansa. Hän oli kertonut siskolleen outoja juttuja, kuten että Savonlinnassa oli levoton meno ja ettei poliisiinkaan voi enää samalla tavalla luottaa, isä muistelee.
Auto jäi metsätien varteen
Seuraavana aamuna Luostarinen oli lähettänyt entiselle avovaimolleen viestin, jossa oli kertonut ikävöivänsä lapsia ja pyytänyt, että voisi viettää iltapäivän heidän kanssaan. Entinen avovaimo oli vastannut viestiin vasta myöhemmin iltapäivällä.
Luostarinen puhui aamupäivän aikana useaan otteeseen puhelimessa ja lähti sanaakaan sanomatta sisarensa pihasta pakettiautollaan liikenteeseen. Häneen ei saatu lukuisista yrityksistä ja etsinnöistä huolimatta viikonloppuna yhteyttä. Minne Sami Luostarinen oli matkalla, se ei ole vielä tähänkään päivään mennessä selvinnyt.
Pakettiauto löydettiin hylättynä seuraavana maanantaina noin puolentoista kilometrin päästä sisaren asunnolta, metsätien varrelta. Autoon oli jäänyt miehen puhelin ja lompakko. Puhelimessa ei ollut merkintöjä aamupäivällä soitetuista puheluista.
"Poikkeuksellinen katoaminen"
Poliisi on tutkinut pakettiauton, haravoinut maastoa ja naarannut läheisen metsälammen. Miestä on etsitty etsintäkoirien sekä sukeltajien avulla, lisäksi etsintöihin on myös osallistunut vapaaehtoisia. Isä myös hälytti yli sata kadonnutta löytäneen, konkarietsijä Reino Savukosken mukaan poikansa etsintöihin, joka avittaa yhä etsinnöissä.
Luostarisen katoamisesta ei ole tullut poliisille vihjeitä, eikä katoamiseen epäillä liittyvän rikosta.
– On tämä poikkeuksellinen katoaminen, sillä miestä ei ole löydetty. Ei ole mitään viitteitä siihen, että tapaukseen liittyisi rikosta, tutkinnanjohtaja, komisario Timo Elasvuo Itä-Suomen poliisilaitokselta kertoo.
Elasvuon mukaan Sami Luostarista ei etsitä enää aktiivisesti, mutta tutkintaa ei kuitenkaan lopeteta.
– Jos katoamiseen liittyen tulee vihjeitä, niitä sitten tarkastellaan.
Savonlinnalaismiehen taustassa ei tutkinnanjohtajan mukaan mikään viittaa siihen, että hän olisi halunnut kadota vapaaehtoisesti, kertomatta läheisilleen mitään.
– Arvelisin, että hän on menehtyneenä jossain, Elasvuo arvioi.
Luostarisen isä uskoo poikansa nähneen jotain.
– Sami käyttäytyi oudosti ennen katoamista, pelkäsikö hän jotain? Oliko hän nähnyt jotain rikollista? Katoamispaikka on syrjäseutua, joten jos siellä liikkuu, niin luulisi, että kyläläisiltä olisi tullut vihjeitä. On vaikea tietää mitä tapahtui, sillä ei ole mitään vihjeitä, isä Jarmo Luostarinen pohtii.
Jarmo Luostarinen poikansa Samin kanssa autotapahtumassa:
Isän terveys koetuksella
Pojan katoamisen jälkeen Jarmo Luostarinen ei nukkunut ensimmäiseen kahteen viikkoon. Lämmin sää ja haastava korpiseutu vaikeuttivat etsintöjä, sillä hellesäällä lämpökamerasta ei ollut apua. Isä myös kritisoi poliisin toimintaa sekä etsintöjä vaikeuttavia lakipykäliä.
– Samin puhelimen teletunnistetietoja ei voinut saada, sillä poliisi ei epäile katoamiseen liittyvän rikosta. Teletunnistetiedot voisivat antaa tiedon siitä, mitä Samille tapahtui ja selvittää jopa katoamisen. Vapaaehtoiset eivät myöskään saaneet aluksi osallistua etsintöihin.
Isä kertoo ajaneensa oman kodin ja katoamispaikan välillä puolentoista vuoden aikana yli 15 000 kilometriä ja terveys on ollut koetuksella.
– Alkuun etsin Samia yökaudet, maasto oli vaikea ja siellä oli karhujakin. Ei sitä omaa jaksamista ajatellut, kun oli niin kova huoli. Kuolemankin pystyisi paremmin kestämään kuin tällaisen epätietoisuuden, isä kertoo liikuttuneena.