Vieraalla maalla kotikorttelissa

Mitä nää on? Herneitä? Ei oo kyllä. Jotain papuja. Hirveen monenlaisia. Eikö nyt yksi laatu riittäisi? Mitähän ne näistä tekee? Varmaan jotain muuta kuin papusoppaa. Olis kyllä hauska joskus nähdä, mitä kaikkea kaikista noista purnukoista valmistetaan. En tiedä tykkäisinkö. En varmaan, mutta maistaisin kyllä.

Jotain täytyy varmaan ostaa. Ihan kohteliaisuudesta. Ja kannatuksesta. Se on hienoa, kun tulevat tänne ja ryhtyvät yrittäjiksi eivätkä eläteiksi. Parempi valita joku purkki itse ennen kuin Merja ehdottaa jotain ihan ihmettä. Tomaattikastiketta? Liekö maistua samalta kuin meillä? Taitaa olla vähän tylsä. Joku tahna vois olla kiva. Mutta mikä näistä miljoonasta? Jos ottaa huonon, niin se jää sinne jääkaapin perukoille vuodeksi ja sitten se heitetään pois. Voishan sitä silti maistattaa vierailla. Eivät ole Hännikäisetkään varmasti koskaan maistaneet mitään täältä. Ovat sellaisia perunauskovaisia, ettei saisi astumaan tähän kauppaan.

Onhan tämä elämys. Vähän kuin ulkomailla olisi. Puhuukohan täällä kukaan suomea? Tai edes englantia? Miten tuolla kassalla toimitaan? Iskenkö vain tuotteet kassanauhalle ja kumarran nopsaan tervehdykseksi? Sanonko terve vai hello? Siitä sitten näkee, miten vastaavat. Että millä kielellä hoidetaan loppuun. On vähän englanti ruosteessa, että ymmärränkö numeroita. No näkee sen summan näemmä kassakoneesta. Mulla on muuten vain kymppi käteistä. Toimiikohan täällä kortti? Parempi varoiksi ostaa alle kympillä ettei tuu kielen kanssa ongelmia, jos kortti ei käykään.

No nyt se myyjä tulee kohti. Tulee auttaan. Mitä mä nyt sille sanon? Enhän mä tiedä yhtään mitä tulin täältä hakemaan. Änkytän orpopiruna siinä sitten jotain englantia. Tyhmäksi luulee.

Tä? Sehän kysyi ihan suomeksi tarvinko apua! Ihan silleen kuin suomalainen tai oikeen stadilainen. Huh, täähän meni helpoksi.

”En mä, kiitti vaan.”

Mitä se Merja oikein kantaa montaa pussia ja purkkia mukanaan? Ihanko hulluksi heittäytyi? Äkkiä kassalle. Äh, pitikö sen puhelimen just nyt ruveta soimaan.

”Hei, kuule, soitan kohta uusiksi. Oon kassajonossa. Ollaan tässä ostoksilla itämaisessa ruokakaupassa. Joo, ihan täällä ollaan. Kyllähän myö rohjetaan. Kaikkea uutta mielenkiintoista ostettiin. Taidattekin saada jotain eksoottista, kun tuutte. Ei, hyviä ovat. Kyllä te uskallatte. Mutta soitan kohta.”