Suomalaiset kaipaavat rapeaa ranskista ja polakkaa: Miksi ranskanleipä oli ennen parempaa?

Makuja.fi -sivuilla muisteltiin maanantaina legendaarista herkkua, ranskanleipää lauantaimakkaralla. Tämä vaatimaton voileipä palautti monelle suomalaiselle mieleen lämpimiä makumuistoja menneiltä vuosikymmeniltä.

– Voin vieläkin aistia tuon maun suussani, vaikka en ole vuosiin kyseistä yhdistelmää nauttinut. Muistan itse asiassa myös sen tuoksun, joka lapsuuden eväspakkauksesta tuli, Nina haaveili MTV:n Facebook-sivuilla

– Ylellisyyttä 50 luvun lopussa, rapeakuorinen tuore ranskanleipä, voita ja lauantaimakkaraa. Juomana ehtaa lehmänmaitoa, muisteli Anna-Liisa.

– Maalaistalossa elettiin lähes omavaraisuudessa 1960-70 -luvuilla. Muistan juhlahetkinä äidin asiointireissuiltaan tuomat ranskanleivät ja lauantaimakkaran, joita nautittiin päiväkahvilla, Ranskanleipä oli kääritty puotipaperiin ja makkara omaan kääreeseensä lihatiskillä. Lapsen suussa maistui "tuliaiseväät" taivaallisilta, vielä kun ripsautti vähän hienoa sokeria lauantaimakkarapalasen päälle! Vierastarjottaviin leipiin äiti vielä pisti ohuita kurkkuviipaleita viuhkoiksi makkaran päälle. Haaveilen aikuisena "hyvin toimeentulevana virkaneitinä" syöväni joka päivä sellaisia leipiä, Liisa paljasti.

Minne katosi vanha kunnon ranskanleipä?

Samalla monet kuitenkin jäivät pohtimaan, minne ovat kadonneet vanhanajan rapeat ranskanleivät ja polakat kaupoista?

– Ranskis ja lauantaimakkara oli suurta herkkua 60-luvulla. Eihän silloin ollut paljon muita leikkeleitä. Harmi, että enää ei saa samaa ranskista kuin silloin, Kaisa totesi.

Ennen vanhaan hyviä ranskanleipiä sai ainakin Elannosta, muistelee Terhen.

– Kolmannen linjan Elannosta ostettu tuore ranskis kuului sisaren luona käyntiin 60-luvulla. Tiesimme tarkalleen koska kuorma saapui leipomosta.

Elannon polakka monen muistoissa

Nykypäivänä ranskanleipä pakataan ainakin isoimpien leipävalmistajien toimesta muovipussiin. Perinteisesti rapeaa ranskanleipää myytiin paperipussissa.

Ranskanleivän ja polakan ero?

Sekä ranskanleipä että polakka tulevat ranskankielen sanasta pain blanc (=valkoinen leipä). Polakka viittaa alun perin puolalaiseen leipään, jonka päälle tehdään monta poikittaisviiltoa. Ranskanleipään tulee yksi pitkittäisviilto.

Helsingin kaupunginkirjaston kysymyspalstalla vastataan siihen, miksi esimerkiksi Elannon polakka oli ennen niin täydellisen rapeakuorista. Vastauksen on antanut Hotelli- ja ravintolamuseon tutkija Katja Hosia.

– Elannon polakka-leipä tehtiin saksalaisvalmisteisilla tehokkailla liukuhihnauuneilla. Kun toisesta päästä liukuhihnaa ladattiin taikinaa, tuli toisesta päästä 3000-4000 valmista polakkaa yhden työvuoron aikana. Tietoja polakasta ja "uusista" saksalaisista leipäkoneista löytyy mm. Elantolehtien ja Elannon henkilökuntalehtien artikkeleista 1950-ja 1960-luvuilta.

Hosian mukaan vanhanajan polakan ja ranskanleivän rapeuteen vaikutti ainakin saksalaisvalmisteinen uuni.

– Mitä tulee leivän rapeuteen, jokainen jauhopeukalo tietää, että leivän saa rapeaksi muutamilla keinoilla. Ranskalaistyyppinen patonki rapeutuu sen pitkulaisen muodon vuoksi. Muita keinoja on leivän jäähdyttäminen ilman peitinliinaa. Rapeuteen saattaa vaikuttaa myös se onko leipä leivottu veteen vai muuhun nesteeseen. Leipurit tietävät, että vesi herättää hiivan parhaiten. Rapeuteen vaikuttavat myös valmistusaineiden koostumukset ja suhteet. Elannon polakalle ominaiseen rapeuteen on voinut vaikuttaa myös valmistustapa, jossa leipä on valmistettu saksalaisessa liukuhihnauunissa. Polakan maku ja valmistusaineiden suhde on varmasti Elannon leipurien ammattisalaisuus.

Lähde: Helsingin Kaupunginkirjasto

***