Ihanan kardemummaisa viipurinrinkeli on pitänyt pintansa perinteisenä markkinatuotteena jo yli sadan vuoden ajan. Vielä nykyäänkin rinkeleitä leivotaan alkuperäisellä reseptillä.
Kesän uudessa juttusarjassa Makuja.fi tutustuu suomalaisiin perinneherkkuihin pintaa syvemmältä.
Ensimmäisessä osassa tutustumme eteläkarjalaisen herkun, viipurinrinkelin alkuperään ja valmistukseen.
Luostarileivästä markkinaherkuksi
Tällä hetkellä viipurinrinkeliä voidaan kutsua suomalaiseksi tuotteeksi, vaikka resepti onkin alun perin lähtöisin viipurilaiselta ritarikunnalta. Ritarikunnassa tämä rukousasennon muotoa jäljittelevä rinkeli toimitti luostarileivän virkaa.
– Ritarikunnan lakkauttamisen myötä ohje kulkeutui viipurilaiselle suvulle ja sitä kautta Lappeenrantaan, kertoo Juho Pulli Ky:n rinkelileipuri Risto Helkala.
Pullin suvussa viipurinrinkeleitä on leivottu jo 1800-luvun puolivälistä lähtien. Tänä päivänä rinkeleitä leivotaan samalla reseptillä jo kuudennessa sukupolvessa.
Alkuperäinen resepti käytössä
Helkama vakuuttaa, ettei rinkelireseptiä ole muutettu vuosien varrella, vaan se säilyttänyt alkuperäisen muotonsa. Resepti on säilynyt samana, vaikka raaka-aineita ei aina ole ollut saatavilla.
– Meillä resepti on pysynyt samana. Sotien aikaan rinkeleiden valmistus lopetettiin mausteiden puutteen vuoksi kymmeneksi vuodeksi.
Todistettua tietoa Helkalalla ei ole, mutta hän uskoo vahvasti, että tähän aikaan monilla tahoilla resepti muuttui hieman alkuperäisistä.
Mausteiden määrät ovat voineet vaihdella saatavuuden mukaan. Esimerkiksi kardemummaa on saatettu lisätä sahramin puuttumisen vuoksi.
Perinteisen markkinatuotteen suosio säilynyt
Aikoinaan viipurinrinkeleitä leivottiin lähes joka talossa, mutta tällä hetkellä tekijöitä on enää muutamia. Rinkeleiden leipomistaito ei ole levinnyt muualle Suomeen, sillä lähes kaikki alle kymmenestä tekijästä on lappeenrantalaisia.
