Riikka viljelee työkseen ohraa, josta valmistetaan viinaa: "Jos ostan sitä pullon..."

Mestaritislaajan No 1 -juoma on Altian vuosikertaviina, jonka raaka-aineen tulee aina yhdeltä tilalta. Viime vuoden juoma palkittiin Lontoossa järjestetyssä kansainvälisessä ja arvostetussa Global Vodka Masters 2016 -kilpailussa yhteensä kahdella kultamitalilla ja yhdellä hopeamitalilla eri sarjoissa.

Tänä vuonna kaikkien aikojen toiseksi Mestaritislaaja-luottoviljelijäksi valittiin Riikka Takaneva. Altialta oltiin yhteydessä Takanevaan vuoden 2016 keväällä ennen kylvöaikaa.

– Olihan se hieno kunnia. Lähdin heti tietysti mukaan, sillä tilaisuus oli ainutkertainen, Takaneva sanoo.

Mestaritislaajan No 1 -saapui Alkojen hyllylle tänä keväänä. Takaneva pyörittää sukutilaansa jo viidennessä polvessa yhdessä miehensä kanssa. Lisäksi he hoitavat myös miehen sikatilaa.

Jokainen vuosikerta on uniikki

Vuosikertaviinan tuotantoon tarvitaan tietynlaista ohraa ja sille on olemassa omat laatukriteerinsä.

– Viljan maku voi vaihdella lajikkeesta ja muista ominaisuuksista riippuen. Minun tuottamastani viljasta tehty viina eroaa varmasti makuvivahteiltaan viime vuoden juomasta. Viljalajikkeet vaihtelevat, eivätkä vuodet ole veljeksiä.

Takanevan viljelemästä viljasta tuotettua erää eli vuosimallia 2016 kuvaillaan Alkon sivuilla sanoilla väritön, kuiva, pehmeä, vaniljainen, hennon limettinen ja tyylikäs. Jokaisen pullon kyljestä löytyy myös viljelijän oma nimi.

Takaneva on perinyt tilan vanhemmiltaan. Larva-Jussilan sukutilalta on toimitettu Altialle ohraa jo vuosia.

– Koskenkorvan tehtaalle on kymmenisen kilometriä, olemme siis ihan tässä ihan kivenheiton päässä. Vilja menee yleensä yhdeksi massaksi tehtaalla. Mestaritislaajan No 1 on kuitenkin siinä mielessä poikkeuksellinen tuote, että jos ostan sitä pullon, tiedän että vilja on varmasti omalta pelloltani.

Viljelijä unelma-ammatissaan

Takaneva kutsuu työtään kutsumusammatiksi, jossa tehtyjä tunteja ei kannata laskea. Hän on ollut mukana tilan töissä jo pikkutytöstä lähtien ja hypännyt traktorin rattiin 15-vuotiaana, eli heti kun se on ollut mahdollista.

– Muistan edelleen, kun kerhoikäisenä piti pukeutua joskus oman unelma-ammatin mukaisesti. Kaikki muut tytöt olivat prinsessamekoissa, mutta minä sonnustauduin maanviljelijäksi, Takaneva nauraa.

Vaikka työpäivät usein venähtävät, eikä maanviljelijällä ole aina helppoa, Takaneva on silti elementissään.

– Olen halunnut jatkaa suvun perintöä ja on minulla myös tietty yrittäjän vapaus. Hienoimpia ja palkitsevimpia hetkiä tulee vastaan, kun pörrää traktorilla pitkin omia peltoja. On hienoa tuottaa suomalaista ruokaa suomalaisille. Se on arvo, josta haluan pitää kiinni ja tuoda jatkuvuutta tälle alalle, Takaneva kertoo.

***