Marketin suolavalikoima saa kuluttajan pään pyörälle eivätkä erilaisten suolojen erot ole itsestään selviä. Jos kaipaa parasta mahdollista makua ruokaansa, millainen suola kannattaa valita? Mitä eroa on mineraalisuolalla ja perinteisellä pöytäsuolalla?
Suomalaisia varoitellaan liiasta suolansyönnistä, toisaalta suolasta ja sen laadusta puhutaan nyt enemmän kuin koskaan. Suola itsessään on soluaineenvaihdunnalle tärkeää, yhtä tärkeää kuin vesi. Ei kuitenkaan ole yhdentekevää, millaista suolaa suuhunsa pistää.
– Ihmiset noin yleisesti syövät heikkolaatuista suolaa. Perinteinen ruokasuola on huonolaatuista ja sitä ovat prosessoidut elintarvikkeet täynnä. Jos syö puhtaampaa ruokaa, ymmärtää kyllä suolan tärkeyden paitsi maustajana myös terveyden näkökulmasta, ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja Cocovilta sanoo.
Eri suolojen makuerot ovat asiaan vihkiytyneelle merkittäviä. Kokit käyttävät poikkeuksetta suurikiteisiä suoloja, leivonnassa taas saatetaan suosia esimerkiksi makeita makuja korostavia pinkkejä vuorisuoloja. Sormisuolaa lisätään valmiiseen ruokaan mausteeksi ja koristeeksi.
Puhdasta suolaa
Ruokasuola – tuttavallisemmin pöytäsuola – on kemiallisesti puhdistettua merisuolaa, joka sisältää pääasiassa natriumia ja vähän klooria. Suolan käytössä jyrää sama trendi kuin ruoanlaitossa ylipäänsä eli puhtaat raaka-aineet ovat etusijalla, ja tästä näkökulmasta kannattaa käyttösuolaksi valita raffinoimaton eli puhdistamaton suola.
– Puhdistamattomassa merisuolassa on ruokasuolan sisältämän natriumin ja kloorin lisäksi pieniä määriä kymmeniä muita mineraaleja, joiden välinen suhde saa aikaan paremman maun. Suurikiteisissä, raffinoimattomissa suoloissa, kuten vaikkapa Kalaharin suolassa on makua ihan eri tavalla kuin kemiallisen makuisessa ruokasuolassa, Halmetoja selventää.
Suolan terveysvaikutukset ovatkin yhä useammin kuluttajan valintojen taustalla. Moni suosii suolaa, johon on lisätty kilpirauhasen toiminnalle tärkeää jodia. Halmetoja ei pidä tätä tarpeellisena.
– En näe terveystietoiselle kuluttajalle nykypäivänä mitenkään järkevänä yrittää saada jodia suolasta. Huomattavasti paremman makuisia lähteitä jodin saannille löytyy kyllä. Sellaisia, joista saa jodin lisäksi myös muita elimistön toiminnalle tärkeitä mineraaleja. Esimerkiksi teelusikallinen kelp-levää sisältää jodia saman verran kuin puoli kiloa jodioitua suolaa.
Nyansseja ja vaihtelua
Mineraalisuola onkin terveystietoisen nautiskelijan varmin valinta, eikä sinänsä ole väliä, onko kyseessä merisuola, ruususuola tai kristallisuola. Suurikiteisissä suoloissa maku säilyy paremmin, vaikka säilytysastian tiiviyteen tuleekin kiinnittää huomiota. Hienojakoisempiin, valmiiksi jauhettuihin suolalaatuihin on yleensä lisätty keinotekoisia paakkuuntumisenestoaineita.
Miten olemme päätyneet tilanteeseen, jossa ruokasuolan rinnalla kauppojen hyllyllä parhaimmillaan kymmeniä suolalaatuja?
– Suolalle on käynyt vähän samalla tavalla kuin oliiviöljylle tai viinille: ihmiset hakevat nyansseja, ja nykytekniikalla päästään käsiksi erikoisempiinkin vaihtoehtoihin, kuten harvinaisiin jokisuoloihin, Kalaharin autiomaasta tuleviin suoloihin tai eksoottiseen bambusuolaan, selventää Halmetoja.
Suolan ABC:
- Mineraalisuola on puhdistamatonta eli raffinoimatonta suolaa. Hienokiteinen ruokasuola on natriumkloridia, josta on poistettu jopa yli 80 eri elimistölle tärkeää mineraalia.
- Merisuola on mineraalisuoloista edullisin, mutta kristallisuola, ruususuola ja aavikkosuola ovat terveellisempiä, puhtaampia mineraalisuoloja.
- Mineraalisuola käy kaikkeen ruoanlaitosta leipomiseen sekä säilömiseen.
- Suolan maku säilyy paremmin suurissa kiteissä, jotka jauhetaan vasta ruokaa tai annosta maustettaessa myllyllä.
- Suola imee tuoksuja ja makuja: säilytä suola tiiviisti esimerkiksi lasipurkissa.
Katso myös Studio55-ohjelman keskustelu suolasta:
24:28
MTV LIFESTYLE – DESKI