Mitä sieniä metsästä kannattaa kerätä? Listasimme kahdeksan erinomaista ruokasientä
2:01KATSO MYÖS: Toimittaja testasi, miten puhelimen sienisovellus tunnistaa syömäkelpoiset lajit.
Julkaistu 30.09.2023 13:45
Emmi Niiniaho
Jos sienimetsästä haluaa kerätä vain kaikkein herkullisimpia sieniä, mitä koriin kannattaa poimia?
Suomessa kasvaa noin 2000 sienilajia, joista syötäväksi kelpaa noin 200.
Huomenta Suomessa elokuussa vieraillut biologi ja tietokirjailija Lasse Kosonentotesi, että melko moni suomalaisista on "konservatiivisia" sienestäjiä, eli pitäydymme niissä tutuissa ja turvallisissa syötävissä sienissä, joiden kerääminen on opittu ehkä jo lapsena vanhemmilta tai isovanhemmilta.
Toisaalta kasvavissa määrin moni on kiinnostunut myös oppimaan sienistä lisää, ostaa sienikirjoja ja kokeilee innoissaan myös uusinta teknologiaa.
Sienet, jotka ihmiset yleensä tuntevat, ovat Kososen mukaan kantarelli, suppilovahvero sekä rouskut. Huonosti tunnettuja sieniä, jotka ansaitsisivat Kososen mukaan enemmän huomiota, ovat esimerkiksi kevätkaunolakki ja sikurirousku.
Suomen metsistä löytyy vähintään 200 syötäväksi kelpaavaa sientä, mutta mitä niistä kannattaa koriin kerätä? Listasimme kahdeksan kolmen tähden ruokasientä. Sienten kuvaukset on kerätty Ruokaviraston ja sivuilta.
Suomen Sieniseura on laatinut suomalaisille sienille sienimerkistön, jonka tarkoituksena on arvioida sienien käyttöarvoa.
Suomen Sieniseura on laatinut sienten käyttöarvomerkistön.Suomen Sieniseura
Parhaina pidetyille ruokasienille annetaan merkistön mukaan kolme tähteä, hyville ruokasienille kaksi tähteä ja syötäville yksi tähti.
Ympyrämerkki taas tarkoittaa, että sieni on kelvoton tai arvoton ruokasienenä.
Lisäksi merkistö kertoo, mikäli sienet ovat myrkyllisiä, jos ne täytyy esikäsitellä ja mikä niiden arvo on ruokasieninä esikäsittelyn jälkeen yhdestä kolmeen tähteen.
Keltavahvero, eli kantarelli kasvaa usein koivun, mutta myös männyn ja kuusen seurassa.Shutterstock
Kantarelli on monen tietämä sieni ja se onkin helppo tunnistaa kirkkaankeltaisesta väristä ja paksumaltoisesta, aaltoilevasta lakin reunasta. Vanhetessaan keltavahveron lakki laakenee ja kovertuu suppilomaiseksi tai trumpettimaiseksi.
Kantarellin malto, eli sienen "liha" on vaaleaa tai kellansävyistä.
Sienen maku on mieto, mutta ruoaksi valmistettuna aromikas.
Suppilovahvero kasvaa varsinkin tuoreissa kuusikoissa, usein suurina ryhminä.Shutterstock
Sammaleeseen piiloutunut pienikokoinen suppilovahvero viihtyy kaltaistensa seurassa. Yhden löydettyään saa kerätä usein useammankin.
Ohutmaltoinen, usein torvimainen tai suppilomainen, harmaanruskea lakki on useimmille tuttu.
Miedon makuinen suppilovahvero on yksi suosituimmista ruokasienistä.
Suppilovahvero on helppo sekoittaa kosteikkovahveroon, joka on toisaalta arvoitu myös kolmen tähden ruokasieneksi. Kosteikkovahveron lakin alapinta voi olla sileä tai hieman ryppyinen.
Herkkutatti
Herkkutattia löytyy tuoreista kangasmetsistä.Shutterstock
Herkkutatti on kookas ja sen ruskea lakki on kovamaltoinen. Tunnistamista helpottaa myös tanakka jalka ja valkoinen malto.
Sienen maku on mieto, mutta pähkinäinen.
Herkkutattia ei kannata sekoittaa sappitattiin, joka on pahan makuinen, joskaan ei myrkyllinen. Sappitatin tunnistaa harmaanruskeasta ja kiillottomasta lakista ja tummasta verkkokuvioinnista sienen jalassa.
Keltahaperoa kasvaa runsaasti koko maassa kosteissa koivikoissa, sekametsissä, ranta- ja korpimetsissä sekä tunturikoivikoissa.Shutterstock
Keltahaperon lakki on alkuun puolipallomainen tai kupera, mutta vanhetessaan laakeampi ja usein keskeltä kuopalle painunut. Lakin tahmea pintakelmu on keltainen, mutta haalistuu vanhetessaan.
Heltat, jalka sekä malto ovat valkoisia, joskin heltoista tulee voinkeltaisia ja jalasta ja maltosta harmaata myöhemmin. Keltahapero kannattaakin kerätä mahdollisimman nuorena.
Keltahaperon maku on mieto, mantelimainen tai pähkinäinen.
Isohapero
Isohapero kasvaa karuissa kangasmetsissä, rämeillä, korpimetsissä ja tunturikoivikoissa.Shutterstock
Isokokoisella isohaperolla on pintakelmultaan punainen, aluksi kupera, myöhemmin laakea ja keskeltä kuopalla oleva lakki. Pintakelmun punainen väri kuitenkin haalistuu helposti.
Isohaperon malto on valkoista ja haurasta.
Nuorena sienen maku on hieman kirpeä, mutta mietonee kypsyessään.
Isohaperoa ei kannata sekoittaa hyvin samannäköiseen, mutta pahanmakuiseen tulipunahaperoon. Tulipunahaperon maltoa kuvaillaan hyvin hauraaksi ja ohueksi.
Lampaankääpää löytyy lähes koko Suomesta, tuoreista ja sammaleisista kuusimetsistä.Shutterstock
Lampaankääpä on suurikokoinen, joskin sen valkoisen lakin koko voi vaihdella muutamasta sentistä kahteenkymmeneen senttiin. Vanhetessaan lakista tulee kuparinruskea.
Paras tuntomerkki sienen tunnistamiseksi on sen tiivis pillistö, eli hatun alta löytyvät pienet pillit.
Sienen maku on mieto, mutta sitä pidetään erinomaisena ruokasienenä myös sen kiinteän koostumuksen vuoksi.
Mustavahakas
Mustavahakas on melko yleinen Etelä-Suomessa ja sitä löytyy havumetsistä, erityisesti sammaleisista kuusikoista.Shutterstock
Mustavahakasta sanotaan yhdeksi Suomen parhaimmista ruokasienistä.
Sen tummanharmaa lakki on kupera ja keskeltä kyhmymäisesti koholla, joskin vanhemmiten lakki muuttuu laakeammaksi. Harvat heltat ovat harmahtavan valkoisia, sienen paksu ja pehmeä malto puolestaan valkoista.
Jalka on tummaviiruinen, mutta lakkia vaaleampi.
Maku on mieto ja parhaimmillaan tuoreissa sienissä.
Mustatorvisieni
Mustatorvisieni kasvaa yleisenä Etelä-Suomen lehdoissa, tuoreissa kangasmetsissä ja lehtomaisissa kuusikoissa, mutta on harvinaisempi pohjoisessa.Shutterstock
Mustatorvisieni muistuttaa nimensä mukaisesti mustaa, syvää torvea. Malto on ohutta ja nahkamaista.
Naamioitumisen mestaria on välillä hankala erottaa kuivuneiden lehtien seasta, mutta hyviä tunnusmerkkejä ovat helttojen puute sekä harmaa, ontto jalka
