Lähestulkoon jokaisen pihamaalta tai lähiympäristöstä löytyy paljon ilmaisia raaka-aineita. Luonnontuotekouluttaja Annikka Kujala kertoo Makuja.fi:lle paljon informaatiota muun muassa villiyrttien säilömiseen ja keräämiseen liittyen.
Suomalaiset pihamaat ovat pullollaan lukuisia villiyrttejä, joita voi lisätä lähestulkoon mihin tahansa ruokaan. Suomessa on kymmeniä syötäviä villiyrttejä, mutta mitkä ovat niitä yleisempiä?
– Se hieman riippuu siitä missä asuu. Lähes koko maassa yleisiä kuitenkin ovat muun muassa apilat, siankärsämö, voikukka, nokkonen, piharatamo, suolaheinä, koivu, kuusi, mustikka ja kanerva, luonnontuotekouluttaja Kujala kertoo.
Villiyrttejä on moneen makuun, joten niitä hyödyntäessä on vain taivas rajana. Samaa mieltä on myös luonnontuotekouluttaja Kujala.
– Niistä voi tehdä ihan mitä vaan! Esimerkiksi erilaisia alkupaloja, pääruokia, jälkiruokia, smoothieita, salaatteja ja yrttijuomia, Kujala luettelee innoissaan.
Villiyrteillä voi joko korvata jotain raaka-aineita tai niitä voi ottaa lisäksi tutumpien raaka-aineiden rinnalle. Kujalan mukaan esimerkiksi nokkosella voi korvata lähes kaikki reseptit, joissa vaaditaan pinaattia.
– Voikukan lehdet ovat melko voimakkaan makuisia, mutta niitä voi laittaa lisukkeeksi esimerkiksi salaattiin. Vuohenputki on taas niin miedonmakuinen, että sitä voi laittaa suuriakin määriä salaattiin, luonnontuotekouluttaja kertoo.
Villiyrttien avulla voi myös esimerkiksi korvata suolan tai muitakin mausteita.
– Katajanmarja, kuminansiemenet, mustaherukanlehdet ja siankärsämö sekä mesiangervon kukat toimivat ruoanlaitossa erinomaisesti korvaamaan mausteita. Myös ketunleipä ja suolaheinä antavat pirteää makua ruokiin, Kujala kertoo.
Kerääminen
Villiyrttejä voi hyödyntää useilla eri tavoilla, joten niitä voikin keräillä keväästä syksyyn eri tarkoitusta varten. Kujalan mukaan villiyrttien lehdet kannattaa kerätä ennen kukkimista eli alkukesästä. Villiyrttien kukat taas kerätään kukan vasta avauduttua. Siemenet kannattaa kerätä niiden kypsyttyä elo-syyskuussa ja juuret joko aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä.
– Hyvä yleinen sääntö on, että kerääminen kannattaa aloittaa heti kun vihreää puskee maasta esiin, Kujala muistuttaa.
Säilöminen
Luonnontuotekouluttajan mukaan villiyrttien säilömiseen on kaksi erinomaista tapaa: kuivaaminen ja pakastaminen.
– Säilöntäkeinona kuivaaminen soveltuu lähes kaikille villiyrteille. Kuivatut yrtit säilyvät hyvin, vievät vähän tilaa ja ovat helppokäyttöisiä, Kujala muistuttaa.
– Ennen säilöntää kannattaa kuitenkin hyödyntää villiyrttejä tuoreena niin kauan kuin mahdollista. Tällöin niissä on nimittäin vielä kaikki hyvät ravintoaineet ja parhaat aromit tallella, luonnontuotekouluttaja kertoo.
Kujala haluaa myös muistuttaa lukijoita siitä, että aina pitää olla tarkkana keräämiensä kasvien suhteen, että mukaan ei vahingossa lähde mitään myrkyllisiä kasveja.
Lue myös:
Suomen ylivoimaisesti suosituin yrtti – toista suosikkia rakastetaan ja vihataan