Suuren osan elämästään vegaanina ollut nainen päätyi olosuhteiden pakottamana maistamaan lihaisaa hampurilaista. Yksi puraisu riitti kääntämään hänen elämänsä päälaelleen.
Kun Tammi Jonas oli 19-vuotias, sai hän käsiinsä Peter Singerin teoksen Animal Liberation (suom. Oikeutta eläimille) ja vaikuttui syvästi lukemastaan.
– Hän [Singer] kertoi sikojen ja siipikarjan kohtelusta niin yksityiskohtaisesti ja sellaisella tavalla, etten enää sen jälkeen pystynyt hyvällä omallatunnolla jatkamaan lihansyöntiä, yhdysvaltalaislähtöinen Jonas kertoi australialaiselle uutiskanavalle.
Jonas koki, ettei hän voinut enää olla millään tavalla osallisena siinä, miten eläimiä kohdeltiin. Ainoa ratkaisu, jonka hän tuolloin keksi, oli lihasta luopuminen.
Yksi burgeri muutti kaiken
Vuodet kuluivat, syntyi kaksi lasta, kasvisruokavalio pysyi. Kunnes hän tuli kolmannen kerran raskaaksi.
Jonas kärsi kolmatta lastaan odottaessaan vakavasta anemiasta. Toisin kuin hän oli ensin ajatellut, ei mistään lisäravinteista tai ruokavaliomuutoksista ollutkaan apua anemian selättämisessä.
Eräänä tavallisena työpäivänä Jonas sai kuitenkin villin ajatuksen:
– Hampurilainen voisi korjata kaiken.
Yksi ainoa hamppari osoittautuikin merkittäväksi käännekohdaksi Jonasin elämässä. Lautaselle alkoi pian ilmestyä nautaa ja lammasta – lopulta myös possua ja kanaa.
Ryhtyi sikafarmariksi
Suurin muutos ei löydy kuitenkaan Jonasin ruokavaliosta, vaan ammatista, sillä nykyisin hän kasvattaa porsaita. Teuraaksi. Totaalisessa täyskäännöksessä on auttanut hänen oma ajatusmaailmansa.
– En ole koskaan ajatellut, että eläimen tappaminen ruoaksi olisi jotenkin moraalitonta. Olen aina hyväksynyt paikkani ravintoketjussa.
Se, mihin Jonas on sen sijaan halunnut vaikuttaa, on tapa, jolla lautaselle loppujen lopuksi päätyviä eläimiä kohdellaan. Jonasille on tärkeää esimerkiksi se, että eläimet pääsevät ulos sen sijaan, että ne eläisivät elämänsä täyteen ahdetuissa karsinoissa.
Jos julkaisu ei näy, katso se täältä.
Nykyisin 49-vuotias Jonas pyörittää sikafarmia yhdessä miehensä Stuartin kanssa Australian Victoriassa. Stuart vastaa yrityksen päivittäisestä toiminnasta, Tammi eläimistä. Hän ei kuitenkaan itse tapa porsaitaan, vaan lähettää ne teurastajalle, mistä hän potee toisinaan myös hieman syyllisyyttä.
– Pidän lihansyöntiäni kaikkein oikeutetuimpana silloin, kun tiedän, että eläin ei pelännyt tai ollut tuskissaan, vaan oli yhtenä hetkenä elossa ja seuraavana kuollut.
Jonas ei ole hetkeäkään katunut lihansyöjäksi palaamista. Hän ei myöskään yritä houkutella vegaaneja lihapatojen äärelle, mutta toivoo, etteivät hekään suhtautuisi turhan ankarasti lihansyöjiin, jotka ajattelevat asioita myös eettisestä näkökulmasta.
Lähteet: New York Post, Metro
