Yökastelu on vaiva, josta puhuminen voi tuntua kiusalliselta. Aiemmin ajateltiin, että vaiva liittyy psyykkiseen puoleen, mutta nykyään tiedetään, että kyseessä on elimellinen ongelma.
Yökastelun todelliset syyt ovat tulleet esille vasta viime vuosina.
– Tiedetään, että keskeisessä asemassa on antidiureettinen hormoni, jonka pitäisi vähentää virtsanmuodostusta yöllä, jotta vessassa ei tarvitsisi rampata yhtä usein kuin päivällä. Yökastelijoilla hormonia erittyy liian vähän, kertoi lastentautien erikoislääkäri Erik Qvist Huomenta Suomen Terve aamu -lähetyksessä.
Aiemmin yökastelu liitettiin psyykkisiin ongelmiin.
– Nyt tiedetään, että kyseessä on elimellinen kehitysviive, jossa on myös perinnöllisyyttä. Hyvin usein sisaruksilla ja vanhemmilla on ollut samaa ongelmaa.
Kaikki lapset kastelevat pieninä, mutta yleensä lapset ovat viiteen ikävuoteen mennessä pääosin yökuivia.
Yökastelua esiintyy Qvistin mukaan sekä tytöillä että pojilla. Teini-ikään jatkuvasta vaivasta kärsivät ovat useimmiten poikia.
– Kun puhutaan kouluikäisestä lapsesta, jonka pitäisi mennä yökylään tai leirille ja lapsi kastelee, niin ymmärrettävästi se on lapselle vaivaannuttavaa ja huolestuttavaa. Tältä osin yöskastelulla on psyykkistä vaikutusta lapseen.
Moni kokeilee yökasteluun kotikonsteja, kuten veden juonnin rajoittamista yöllä ja lapsen herättämistä keskellä yötä. Usein kotikonstit eivät kuitenkaan riitä.
Katso videolta, mitä erilaisia hoitokeinoja yökasteluun on olemassa.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
