Joka viidennellä leikki-ikäisellä suomalaislapsella on jonkinasteisia uniongelmia. Näin raportoivat lasten vanhemmat vielä käynnissä olevassa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Lapsen uni ja terveys -tutkimuksessa, jossa on mukana 1 673 suomalaisperhettä.
– Suurin osa leikki-ikäisten lasten univaikeuksista on lieviä, loput keskivaikeita tai vaikeita, kertoo THL:n tutkimuspäällikkö ja Helsingin yliopiston dosentti Juulia Paavonen.
Leikki-iällä tarkoitetaan noin 2,5–6 vuoden ikää.
Paavosen mukaan kouluikäisten lasten uniongelmat ovat kyselytutkimusten perusteella suurin piirtein yhtä yleisiä kuin leikki-ikäistenkin ja niistäkin suurin osa on lieviä.
Terveystalon lastenneurologian erikoislääkäri Juha Kuittinen arvioi, että lasten uniongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina. Hänen mukaansa lasten lyhentyneet yöunet ja nukahtamisvaikeudet voivat liittyä lisääntyneeseen tietokoneen, puhelimen tai muiden laitteiden käyttöön ennen nukkumaanmenoaikaa.
– Toisaalta uniongelmien lisääntymistä saattaa selittää myös se, että vanhempien tietämys aiheesta on kasvanut: he ymmärtävät, että uniongelmiin on tärkeä puuttua ajoissa ja vievät lapsiaan herkemmin tutkimuksiin, Kuittinen sanoo.
Lue myös: Onko pää ihan jumissa? Näistä asioista aivosumu yrittää kertoa sinulle: "Kaikki tietävät mistä on kyse, mutta.."
Taustalla usein monen tekijän summa
Paavosen mukaan lasten uniongelmat harvoin selittyvät vain yhdellä syyllä, ja ne ovat usein monen tekijän summa. Uniongelmien taustatekijät ovat yleensä hieman erilaisia leikki- ja kouluikäisillä lapsilla.
Kouluikäisten lasten kohdalla korostuvat psyykkisen hyvinvoinnin asiat, stressi, kiusaaminen, kouluun liittyvät vaatimukset, sosiaaliset suhteet sekä sosiaalisen median käyttö. Pienten lasten uniongelmat puolestaan kytkeytyvät pääosin perheen tilanteeseen: esimerkiksi kiire, muutokset perhetilanteissa, vanhempien kuormittuneisuus sekä pikkulapsiperheen haasteet ylipäätään usein liittyvät lasten uniongelmiin.
Paavosen mukaan mahdollisesti yleisin taustatekijä on kuitenkin perheen epäsäännöllinen elämänrytmi, joka herkästi sekoittaa lapsen unirytmin.
– Todella suurella osalla lapsista on jonkinlaisia unirytmiin liittyviä haasteita. Viikonloppuisin lapsi valvoo myöhään ja nukkuu liian pitkään aamulla. Harrastukset voivat venyä iltaan asti, nukkumaanmenoa ennen on liikaa ruutuaikaa tai lapsella ei ole lainkaan selkeää iltarutiinia, Paavonen kuvailee.
Pimeä tai yksin jääminen voi pelottaa
Leikki-ikäisten lasten uniongelmat liittyvät Paavosen mukaan usein nukkumaan menemiseen: lapsi ei malta tai halua mennä nukkumaan, minkä takia nukahtaminen viivästyy. Nukkumaanmenoon voi liittyä esimerkiksi pimeän tai yksin jäämisen pelkoa. Tällaiset vaikeudet yleensä helpottavat kouluikään mennessä.
Kouluikäisillä lapsilla on usein perinteisempää unettomuutta: lapsi haluaisi nukkua, mutta ei saa unen päästä kiinni.
Kuittinen Terveystalosta kertoo, että osa leikki-ikäisistä lapsista herää toistuen öisin tai liian aikaisin aamulla ja tarvitsee vanhemman apua uudelleen nukahtamiseen. Tällainen uniassosiaatiohäiriö syntyy usein jo vauvaiässä.
Monesti unirytmin korjaus auttaa
Lasten uniongelmien selvittely alkaa somaattisten syiden poissulkemisella. Joskus unettomuuden taustalla voi olla jokin unenlaatua heikentävä sairaus, kuten astma, infektio tai refluksitauti, kertoo Kuittinen.
– Lapsilla voi olla myös samankaltaisia uniongelmia kuin aikuisilla: levottomat jalat, kuorsaamista tai uniapneaa, joka aiheuttaa levotonta ja katkonaista unta, päiväväsymystä ja ajan kuluessa myös keskittymis- ja oppimisvaikeuksia.
Lasten uniongelmia voi Kuittisen mukaan ennaltaehkäistä luomalla nukkumaanmenosta miellyttävä vuorovaikutustilanne, johon liittyy tuttuja ja rauhoittavia tapoja, kuten iltasatu.
– Tehokkainta uniongelmien ennaltaehkäisy on jo varhaislapsuudessa, jossa lapselle opetetaan itsenäisen nukahtamisen taito, Kuittinen huomauttaa.
Lue myös: Tutkijat löysivät rytmihäiriöiltä suojaavaan tekijän – toteutuuko kohdallasi?
Hoito kattaa kolme kokonaisuutta
Juulia Paavonen kertoo, että lasten uniongelmien hoito kattaa kolme kokonaisuutta.
Ensimmäinen niistä on psykoedukaatio: vanhemmille annetaan tietoa siitä, miten lapset yleensä nukkuvat, minkälaista laadukas uni on, mikä on sopiva unimäärä ja niin edelleen. Toinen kokonaisuus on unenhuolto, johon liittyvät muun muassa unirytmi ja iltarutiinit. Kolmas kokonaisuus sisältää erilaisia käyttäytymisterapeuttisia menetelmiä, kuten unikoulun ja unirytmin korjaamisen.
Paavosen mukaan monissa perheissä lapsen uniongelmat helpottavat ihan vain unirytmiä korjaamalla.
– Vuorokausirytmin merkitystä ei voi painottaa liikaa. Varsinkin herkät ja univaikeuksiin taipuvaiset lapset tarvitsevat säännöllisen päivärytmin, jossa herätään ja mennään nukkumaan joka päivä suurin piirtein samaan aikaan.
Paavonen korostaa varhaisen puuttumisen tärkeyttä: jos lapsen uniongelmat pitkittyvät, ne muuttuvat usein monimutkaisemmiksi ja hankalammiksi, jolloin myös hoitovasteen saavuttaminen kestää kauemmin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi viime vuonna Lapsen uni -sivuston, joka tarjoaa vanhemmille tietoa ja vinkkejä, jos lapsen uniasiat huolettavat.