Tänään julkaistu Suomen lajien uhanalaisuusarvio kertoo, että Suomen luonnon köyhtyminen jatkuu. Jo liki 12 prosenttia eli joka yhdeksäs laji on uhanalainen. Edellisessä arviossa uhanalaisten lajien osuus oli 10,5 prosenttia.
Huonoimmin menee linnuilla. Linnuista yli kolmasosa luokitellaan uhanalaisiksi. Selkärankaisista lähes kolmasosa on uhanalaisia.
Esimerkiksi naali, ankerias, peltosirkku, punasotka ja kiirunankello ovat kaikki suuressa vaarassa hävitä meiltä kokonaan. Kultasirkku on jo hävinnyt.
Jokainen hävinnyt laji on menetys
Jokainen hävinnyt laji on suuri menetys. Se, että kymmenessä vuodessa uhanalaisten lajien määrä on kasvanut, kertoo, ettei lajikatoa ole pystytty pysäyttämään. Ei ole taidettu edes tosissaan yrittää.
Ilmastonmuutos, vanhojen metsien häviäminen, niittyjen umpeenkasvu, vesistöjen rehevöityminen, luonnontilaisten soiden häviäminen - siinä listaa monien lajien ahdingon takana olevista syistä.
Kaikki tuttuja uhkia, joista on puhuttu jo kauan. Tietoa on, mutta tehokkaat toimet uhkien torjumiseksi puuttuvat.
Pienetkin teot voivat auttaa
Tilanteen kohentaminen ei välttämättä vaadi suuria uhrauksia. Monien lajien ahdinkoa voitaisiin helpottaa yksinkertaisilla, hyvin kohdennetuilla keinoilla. Rahakin olisi tervetullutta, mutta myös talkootyö auttaisi osaltaan vaikkapa niittyjen pitämisessä avoimina.
Ilmastonmuutoksen torjuminen auttaisi myös monia lajeja. Erityisesti pohjoisen lajit kärsivät jo nyt ilmaston lämpenemisestä.
Suomi ei ole irrallinen saareke. Lajit eivät piittaa valtioiden rajoista. Monet lintumme muuttavat talveksi etelään ja niitä uhkaavat matkoilla esimerkiksi metsästys ja ympäristömyrkyt. Vieraslajit kulkeutuvat meille monia eri reittejä ja vaikuttavat lajistoomme. Ilmaston lämpeneminen tuo meille uusia eteläisiä lajeja, joiden vaikutuksia luontoomme voi vain arvailla.
Olemme täysin riippuvaisia luonnosta
Monimuotoinen luonto auttaa meitä monessa asiassa. Esimerkiksi hyönteisten häviäminen vaarantaa pölyttämisen ja sitä kautta ruuantuotannon. Toisaalta hyönteiset ovat myös monien lintujen ravintoa. Jokaisella lajilla on oma paikkansa ekosysteemissä ja lajit ovat riippuvaisia toisistaan. Väistämättä jokainen hävinnyt laji vaikuttaa jollain tavalla lukuisiin muihin lajeihin. Yhden avainlajin häviäminen voi johtaa jonkin toisen lajin runsastumiseen tai ajaa muita lajeja ahdinkoon. Luonto on monimutkainen kokonaisuus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Olisi helppo ajatella, että mitäs muutamasta lajista, riittäähän noita. Olemme kuitenkin täysin riippuvaisia luonnon monimuotoisuudesta ja ekosysteemien meille tuottamista palveluista. Luonto tuottaa meille esimerkiksi happea ja puhdasta vettä. Ihminen on yksi laji muiden joukossa ja riippuvainen muista lajeista.