Maailman selkärankaisten eläinten määrä on vähentynyt keskimäärin 60 prosenttia reilussa 40 vuodessa, kertoo ympäristöjärjestö WWF:n tänään julkaisema Living Planet -raportti. Suurinta eläinkato on ollut Etelä- ja Keski-Amerikassa.
Luonto köyhtyy koko ajan. Linnut, matelijat, nisäkkäät ja kalat vähenevät hurjaa vauhtia. Selkärankaisten eläinten määrä hupenee kaksi prosenttia vuodessa.
Vuoden 1970 jälkeen on menetetty keskimäärin 60 prosenttia kaikista maailman selkärankaisista.
– Luonnonvarojen ylikulutus ja muutokset maankäytössä selittävät kaksi kolmasosaa tästä selkärankaisten eläinten lukumäärän vähentymisestä, sanoo WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder.
Muovipussi koralliriutan päällä Tyynellä valtamerellä. Kuva: Jürgen Freund, WWFWWF
Synkin tilanne Etelä-Amerikassa
Eniten eläinten määrä on vähentynyt reilussa 40 vuodessa Keski- ja Etelä-Amerikassa, 89 prosenttia. Australiassa vähennys on 64 prosenttia ja Afrikassa 56. Euroopassa selkärankaisten määrä on vähentynyt 31 prosenttia ja Pohjois-Amerikassa 23 prosenttia.
Myös meidän suomalaisten kulutustottumukset vaikuttavat luonnon köyhtymiseen muissa maanosissa.
– On muistettava, että kun selkärankaisten määrä vähenee erityisesti Etelä-Amerikassa ja Afrikassa, niin syy tähän vähenemiseen on meidän pohjoisen pallonpuoliskon lisääntyvä luonnonvarojen kulutus.
Me vaikutamme siihen ostamalla ja tuottamalla erilaisia hyödykkeitä, joiden raaka-aineita näissä maissa valmistetaan, selittää Rohweder.
Etelä-Amerikassa esimerkiksi raivataan lisää laitumia ja soijaplantaaseja, jotta saadaan tuotettua lihaa Pohjois-Euroopan tarpeisiin.
Uhanalaisten isosarvikuonojen määrä on vähentynyt 16 prosenttia vain neljässä vuodessa (2011-2015) Etelä-Afrikassa Krugerin kansallispuistossa. Suurin syy tähän on salametsästys. Kuva: Martin Harvey WWFWWF
"Hyvinvointimme perustuu luontoon"
Suomessakin luonnon monimuotoisuus hupenee. Selkärankaisista eläimistä viidesosa on uhanalaisia. Lintulajeista jo 36 prosenttia luokitellaan uhanalaisiksi. Kaikista kasvi- ja eläinlajeista uhanalaisia on kymmenen prosenttia.
Luonnon köyhtymiseen on syytä suhtautua vakavasti, koska olemme kaikin tavoin riippuvaisia luonnosta.
– Kaikki, mitä me teemme, liittyy luontoon. Meidän taloudellinen toiminta perustuu siihen, meidän hyvinvointi perustuu siihen, meidän ruoka perustuu luontoon. Jos luonto köyhtyy, meillä ihmisilläkään ei ole täällä elämisen mahdollisuuksia, muistuttaa Rohweder.
Valashaiden määrä on laskenut Länsi-Australian populaatiossa 55 prosenttia vuosien 1995 ja 2004 välillä, vaikka laji on suojeltu Australian merialueilla. Kuva: Sherry MagnoWWF
"Ratkaisut ovat olemassa, toteutus puuttuu"
Keinot lajikadon pysäyttämiseen ovat tuttuja: uusien suojelualueiden perustaminen, kehitysyhteistyömäärärahojen korottaminen, kasvissyönnin lisääminen. Ilmastonmuutoksen torjuminen ehkäisee myös luonnon köyhtymistä. Poliitikoilta vaaditaan rohkeita päätöksiä.
– Ratkaisut ovat tiedossa. Nyt tarvitaan voimakkaita toimenpiteitä niiden toteuttamiseksi. Nyt tarvitaan ilmasto- ja monimuotoisuusvaalit. Vaalit, jotka turvaavat meidän elämän jatkumisen, toteaa Rohweder.
Kaikesta huolimatta Rohweder sanoo olevansa optimisti.
– Olen optimistisempi kuin koskaan. Seuraavat muutamat vuodet ovat ratkaisun hetkiä. Me olemme se sukupolvi, joka on nämä ongelmat aiheuttanut, mutta me olemme myös se sukupolvi, joka voi ne ratkaista.
Juttua oikaistu 2.11 kello 19.32: Selkärankaisten eläinten määrä on pienentynyt keskimäärin 60 prosenttia. Jutussa väitettiin aiemmin, että määrä on vähentynyt 60 prosenttia.
