Yksinyrittäjät uupuvat työssään tietämättömyyden ja liiallisen työtaakan vuoksi – "Jos 51 viikkoa vuodessa painaa töitä yli rajojensa, siinä ei yhden viikon loma auta mitään"

Yrittäjille ei aina ole selvää, mikä on taloudellisesti kannattavaa tekemistä ja mikä taas kannattamatonta rönsyä, josta pitäisi osata luopua. Näin sanoo tutkimusjohtaja Anna-Mari Simunaniemi Oulun yliopiston Mikroyrittäjyyskeskuksesta.

Siitä tuotteesta tai palvelusta, jota yrittäjä eniten haluaisi tehdä, ei välttämättä jää mitään viivan alle. Huonosti kannattavasta toiminnasta luopuminen ei silti aina ole helppoa, sillä itsensä työllistäjistä moni suhtautuu työhönsä intohimoisesti.

– Tämä on varmasti kivulias asia, Simunaniemi sanoo STT:lle.

Hän on ollut tekemässä tuoretta tutkimusta, jossa selvitettiin suomalaisten mikroyrittäjien työhyvinvointia ja etsittiin keinoja parantaa yrittäjien työssä jaksamista.

Mikroyrityksillä tarkoitetaan alle kymmenen työntekijän yrityksiä, joiden liikevaihto on enintään kaksi miljoonaa euroa. Mikroyrittäjiä on Suomessa noin 340 000. Heistä suurin osa on yksinyrittäjiä.

Innostus työstä voi kannatella pitkään

Simunaniemen mukaan yrittäjien ammattiosaaminen on yleensä hyvällä tasolla, mutta yritystoimintaan liittyvät taidot voivat olla heikommat.

Yrittäjä voi nähdä pakollisena pahana esimerkiksi laskutuksen miettimisen tai liiketoiminnan kehittämisen. Riskinä on, että nämä asiat alkavat kuormittaa yrittäjää.

Ylimääräistä stressiä voi aiheuttaa tienestien jääminen vaatimattomiksi. Itsensä työllistäjistä moni tekee pitkää päivää, mutta pystyy maksamaan itselleen vain hyvin pientä palkkaa.

Suomen Yrittäjien kahden vuoden takaisessa kyselyssä kolmasosa yksinyrittäjistä kertoi tekevänsä keskimäärin yli 50 tuntia töitä viikossa. 2–9 työntekijän yritysten vetäjistä lähes joka toinen urakoi yli 50-tuntista työviikkoa.

Simunaniemen mukaan monilla mikroyrittäjillä on suuri uupumisen riski ison työmäärän vuoksi. Silti innostus ja työn imu voi kannatella yrittäjää pitkäänkin yli omien voimavarojen, hän kertoo.

– Tietyn ajan ihminen sellaista jaksaa. Seinä saattaa tulla yllättävänkin voimakkaalla rysäyksellä vastaan.

Lue myös: Työuupumukselle on tulossa kansalliset raja-arvot

Yrittäjäkin saa pitää vapaata

Simunaniemen mielestä olisi tärkeää, että palautumisen hetkiä mahtuisi jokaiseen viikkoon ja mieluiten jokaiseen työpäivään.

– Jos 51 viikkoa vuodessa painaa töitä yli rajojensa, siinä ei yhden viikon loma auta mitään.

Työpäivän sisällä palautumista voi auttaa jo lyhytkin tauko, jolloin ehtii tehdä vaikka muutaman minuutin hengitys- tai keskittymisharjoituksen, Simunaniemi vinkkaa.

– Jos viikkoon saa vapaapäivän, jonka jälkeen kokisi oikeasti levänneensä, niin palautumisvaje ei ehdi kasvaa niin suureksi.

Yrittäjillä voi myös olla aiheettomia pelkoja. Esimerkiksi kivijalkakaupan yrittäjä saattaa ajatella, ettei hän voi sulkea putiikkiaan kahdeksi viikoksi keskikesällä.

– Kun he ovat kuitenkin kokeilleet, niin he ovat huomanneet, että eivät ne asiakkaat mihinkään karkaa. Asiakkaat ymmärtävät sen ihan hyvin, Simunaniemi sanoo.

– Joskus kyse on turhastakin pelosta, että pitäisi olla aina saavutettavissa. Ikään kuin yrittäjällä ei olisi oikeutta pitää vapaa-aikaa.

Lue myös: Yli puolet johtajista kokee itsensä ylikuormittuneeksi – taustalla riittämätön palautuminen: "Teknologian kehittyminen tuo myös ei-toivottuja asioita"

Vertaistuesta paljon hyötyä

Mikroyrittäjät tarvitsevat usein tuekseen jonkin verkoston tai ihmisen, joka auttaa heitä liiketoiminnan pyörittämisessä. Simunaniemi kannustaa kysymään apua esimerkiksi kuntien yritysneuvojilta, joiden palvelut ovat yrittäjille maksuttomia.

Hänen mielestään paras vaihtoehto olisi, että yrittäjällä olisi ympärillään tukiverkostoja. Jos toinen yrittäjä kertoo käyneensä itsekin syvällä ja muistuttaa pitämään lomaa, voi viesti mennä paremmin perille kuin työterveyshoitajan kertomana.

– Vertaistuesta on valtavasti apua, Simunaniemi sanoo.

Oulun yliopiston tutkimus mikroyrittäjistä oli osa Työterveyslaitoksen vetämää Promo@Work-työhyvinvointihanketta.

Lue myös: Se hetki oli viimeinen pisara Carolinalle, ymmärsi olevansa loppu: "Silloin tajusin, ettei homma ole enää kasassa" – psykologi puhuu jo burnout-sukupolvesta