Yksi varusmiehistä loukkaantui vakavasti vajottuaan veden pinnan alle Dragsvikissa.
Täydessä taisteluvarustuksessa olevat varusmiehet hyppäsivät veteen yksi kerrallaan. Yksi heistä luonnehti sitä paniikinomaiseksi, toinen taas hätäiseksi.
Myöhemmin lähes kaikki heistä kertoivat kohdanneensa lokakuisessa merivedessä kolme yllättävää asiaa.
Vesi oli huomattavasti kylmempää kuin he odottivat. Se oli jääkylmää.
Vesi oli niin syvää, etteivät heidän jalkansa yltäneetkään pohjaan.
Vesi imeytyi taisteluliivin ja sirpaleliivin läpi ensin M05-maastopukuun, sitten sen alla oleviin vaatteisiin. Ne ja kaulassa roikkuva rynnäkkökivääri vetivät varusmiehiä vastustamattomasti pinnan alle ja uiminen kävi lähes mahdottomaksi.
Yhtäkkiä koko ryhmä oli todellisessa hengenvaarassa. Yhdeksästä hypänneestä kolme ei noussut heti takaisin pintaan.
Yksi hypänneistä joutui paniikin valtaan. Yksi, 19-vuotias mies, tunsi kuolevansa. Hän hyperventiloi ja nieli vettä. Hänen onnistui kuitenkin räpiköidä kohtaan, jossa jalat ylettivät pohjaan. Hän oli oksentamaisillaan kaikesta nielaisemastaan vedestä ja uupumuksesta.
Samalla hän huomasi 19-vuotiaan varusnaisen taistelevan henkensä edestä. Nainen oli ajoittain vedenpinnan alla, nousi sitten takaisin pinnalle, otti henkäyksiä ja vajosi takaisin.
Varusmies huusi, että nainen hukkuu.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus aloitti viime viikolla oikeudenkäynnin, jossa käsitellään Raaseporin Dragsvikissä lokakuussa 2023 varusmiehille tapahtunutta onnettomuutta.
Syyttäjä vaatii harjoituksen johtajana toimineelle kapteeniluutnantille ja harjoituksen rastinjohtajana toimineelle kersantille rangaistuksia palvelusrikoksesta, törkeästä vammantuottamuksesta ja vaaran aiheuttamisesta. He ovat esitutkinnassa kiistäneet syyllistyneensä rikokseen.
Yhdeksästä onnettomuuteen joutuneista varusmiehistä kahdeksan loukkaantui lievästi. 19-vuotias varusnainen sen sijaan oli vähällä kuolla.
Onnettomuuteen johtaneet tapahtumat olivat saaneet alkunsa hieman yli vuorokautta aiemmin, maanantaina 9. lokakuuta, kun Uudenmaan prikaatissa aloitettiin yksi rannikkojoukkojen rankimmista harjoituksista.
Kyseessä oli rannikkojääkärin tutkintoon kuuluvan toisen tasokokeen, joka tunnetaan yleisesti barettimarssina. Sen suorittanut saa oikeuden käyttää rannikkojääkärin vihreää barettia.
Marssin suorittaminen on varusmiehille vapaaehtoista, mutta käytännössä lähes kaikki rannikkojoukkojen varusmiehet suorittavat sen, osa jopa terveydentilaansa piilotellen.
Onnettomuuteen joutunut Tammisaaren rannikkopataljoonan kranaatinheitinkomppanian ryhmä lähti liikkeelle aamulla noin kymmentä yli yhdeksän. Yhdeksänhenkisessä ryhmässä oli mukana kaksi naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittavaa naista, 19-vuotias ja 26-vuotias varusnainen.
Ryhmällä oli noin 30 tuntia aikaa suorittaa marssi, mutta alussa heitä kohtasi vastoinkäyminen. Ryhmän oli määrä saada kuljetus noin 15 minuutin ajomatkan päässä sijaitsevaan Tenholaan, mutta he joutuivat odottamaan sitä noin puolitoista tuntia.
Kun kyyditys lopulta järjestyi ja ryhmä pääsi Tenholaan, he marssivat noin 30 kilometrin automatkan päässä olevalle Syndalenin harjoitusalueelle. Siellä ryhmä kävi läpi kuusi erilaista rastia. He päättivät pitää tavallista kovempaa vauhtia, sillä kuljetuksen odottamiseen hukattu aika huolestutti heitä. Tahti kävi kaikille raskaaksi.
Kello 00.40 ryhmä pääsi viimein leporastille, jossa he saivat kuulla suorittaneensa marssista hieman yli puolet. Nyt heidän oli määrä levätä aamuviiteen asti, mutta iso osa ryhmäläisistä nukkui kuitenkin vain alle kaksi tuntia.
Kertautunut väsymys näkyi seuraavaksi suoritettavalla evakuointirastilla. Varusmiehet olivat niin väsyneitä, etteivät he pystyneet kantamaan yhtä ryhmän jäsentä paareilla.
Lopulta ryhmä saapui viimeiselle rastille. Se oli venematka Syndalenin harjoitusalueelta takaisin Uudenmaan prikaatin Pioneerirantaan.
Heillä oli takanaan noin 46 käveltyä kilometriä ja 27 tuntia, joista 20 oli kulunut kävelemisessä. Suuri osa varusmiehistä oli tässä vaiheessa todella huonossa kunnossa: väsyneitä, kipeitä ja nääntyneitä pitkän marssin päätteeksi. Jokaisen kannettavana oli yhteensä vähintään 31,2 kilon edestä varusteita. 19-vuotias varusnainen oli niin uupunut, että muut ryhmän jäsenet olivat lähes joutuneet nostamaan hänet veneeseen.
Ryhmä sai viisi minuuttia aikaa valmistautua venematkaan ja sen lopussa odottavaan rantautumiseen. He juoksivat kevyelle miehistönkuljetusveneelle, jossa odottanut kersantti antoi heille nopean koulutuksen pelastusliivien käytöstä.
Yksi varusmiehistä kertoi kuulusteluissa, että moni ei saanut puettua pelastusliiviään itse, koska heidän kantamansa sotavarustus oli tiellä. Toisella taas oli sellainen tunne, että heillä oli kiire ja kersantti hoputti heitä. Kukaan ei myöskään ollut kertonut kuinka tulisi toimia, jos jotakin sattuisi.
Kun ryhmä pääsi perille, kersantti pysäytti veneen parinkymmenen metrin päähän Pioneerirannasta. Sitten hän ilmoitti aluksen ajaneen kuvaannollisesti miinaan ja alkaneen upota. Hän käski ryhmää ottamaan pelastusliivit pois päältä, hyppäämään veneestä ja kahlaamaan rantaan. Mukaan piti ottaa myös ase ja omat, yli 30 kilon varusteet.
Samalla kersantti onnitteli varusmiehiä barettimarssin suorittamisesta ja ilmoitti, että rantautuminen olisi kokeen viimeinen rasti.
Kun paniikki rantavedessä alkoi, kello oli noin 12.40. Sää oli puolipilvinen ja hieman tuulinen, lämpöä hieman alle kymmenen astetta.
Ensimmäisenä veteen hypännyt varusmies tunsi heti, kuinka hänestä tuli vain raskaampi ja raskaampi. Hän yritti pysytellä vedenpinnan yläpuolella, mutta hänellä ei ollut voimia jäljellä. Varusmies huusi apua. Hän oli varma siitä, että kuolisi.
– Rukoilin ja pyysin, että pääsisin pinnan yläpuolelle. Kun olin niin väsynyt, että sain vain silmät pinnan yläpuolelle enkä saanut ilmaa, ajattelin, että minun on tehtävä jotain. Repäisin kypärän päältäni ja sain vähän ilmaa. Tässä vaiheessa sain myös otteen laukustani ja pystyin hengittämään vähän, mutta menetin otteen siitä ja upposin taas veden pinnan alle.
Toinen ensimmäisten joukossa hypänneistä keskittyi ainoastaan pääsemään maihin ja käytännössä pakotti itsensä rantaan. Hän ei ollut uidessaan hahmottanut, minkälainen kaaos hänen ympärilleen oli syntynyt. Vasta kontatessaan maihin hän totesi, miten huonosti kaikki oli. Meren suunnasta kuului avunhuutoja.
– Ryömin rannalle ja samalla katsoin veteen ja näin, että ystäväni olivat siellä ja huusivat apua, mutta eivät päässeet mihinkään.
Kolmas rantaan päässyt varusmies, ryhmän toinen naisjäsen heitti tavaransa hiekalle ja ryhtyi hurraamaan niille, jotka olivat vedessä.
– Istuin laukullani ehkä minuutin ja sitten tajusin, että tilanne oli todella vakava ja ihmiset olivat hukkumassa.
Kaikkiaan neljä varusmiestä pääsi omin voimin rannalle ja kaksi uponneista sai vedettyä itsensä pinnalle. Rannalle päässeet ryhtyivät auttamaan veden varaan jääneitä minkä pystyivät. Yksi veti toverinsa rannalle, mutta sen jälkeen hän sulkeutui täysin eikä omien sanojensa mukaan pystynyt tekemään mitään.
Osa vedessä yhä olevista huusi, että 19-vuotias varusnainen tarvitsee apua. Myös rantaan päässeet havahtuivat siihen, että yksi ryhmästä puuttuu. Vettä niellyt varusmies oli yksi ensimmäisistä, jotka juoksivat takaisin veteen etsimään kadonnutta. Osa taas lähti hakemaan apua läheisestä vartiostosta. Rantautumista sattumalta seuraamaan tullut harjoituksen 2. johtaja huomasi tilanteen ja alkoi vetää rannalle pelastautuvia varusmiehiä kuivalle maalle.
Varusnainen oli aloittanut varusmiespalveluksen heinäkuussa 2023, noin kuukausi 19-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen. Naisen äidin mukaan hän oli päättänyt suorittaa varusmiespalveluksen jo 8-vuotiaana ja piti siitä kiinni.
Palvelus oli sujunut hyvin: nainen viihtyi armeijassa erittäin hyvin, pärjäsi tehtävissään ja sai useita kavereita. Hän oli uimataitoinen ja harrastanut aiemmin uintia. Varusmies oli myös suorittanut barettimarssille vaadittavan uimataitotestin. Nyt hän oli jossain pinnan alla.
Kesti useita minuutteja, ennen kuin harjoituksen 2. johtaja löysi hukkuneen, kun hänen jalkansa osui johonkin kiinteään veden alla. Miehen voimat eivät kuitenkaan yksin riittäneet nostamaan tätä vedestä, vaan hän joutui siirtymään hetkeksi lähemmäs rantaan keräämään voimia. Samalla aiemmin muita vedestä auttanut varusmies tuli apuun. He yrittivät nostaa hukkunutta vuorotellen, mutta eivät onnistuneet. Se onnistui vasta kun rannalla olevat varusmiehet toivat avuksi pelastusrenkaan, jonka päälle hukkunut saatiin lopulta nostettua ja vedettyä rantaan.
Rannalla 19-vuotias nainen todettiin elottomaksi. Hän oli ollut veden alla noin 10 minuuttia. Naisen sydän oli pysähtynyt, jonka lisäksi hänellä oli syvä hypotermia.
Rannalla olevat aloittivat elvytyksen. Se tuotti tulosta 35 minuutin kuluttua, kun hukkuneen verenkierto palasi. Hieman yli tunnin kuluttua veneestä hyppäämisestä hänet siirrettiin ambulanssilla läheiselle urheilukentälle. Siellä hänet siirrettiin Rajavartiolaitoksen helikopteriin, jonka kyytiin nousi myös FinnHEMS:n lääkäri. Helikopteri nousi ilmaan kello 14.13 ja saapui Helsinkiin, Meilahden sairaalan laskupaikalle noin kello 15.10. Nainen toimitettiin teho-osastolle.
Käräjäoikeuden tuomarin päätöksellä varusnaisen esitutkinnassa kirjattu kuulustelukertomus on kokonaan salattu, mutta esitutkinnasta käy kuitenkin ilmi, ettei hän muistanut tapahtuneesta mitään.
Hänen ensimmäinen muistikuvansa oli marssin ensimmäinen rasti, vedenylitys. Hänen seuraava muistikuvansa oli vasta sairaalasta. Hän muisti Meilahden sairaalan lasiseinät ja ambulanssimatkan Vaasan keskussairaalaan, jossa hänen hoitoaan jatkettiin tehohoidon jälkeen.
Vakavasti loukkaantunut nainen vietti sairaalassa kaikkiaan 16 päivää, mutta jäi henkiin.
Hän vaatii oikeudessa rangaistusta harjoitusta johtaneelle kapteeniluutnantille ja venettä kuljettaneelle kersantille. Syyttäjä vaatii heille ehdollista vankeutta palvelusrikoksesta, törkeästä vammantuottamuksesta ja vaaran aiheuttamisesta. Syytetyt kiistävät syyllistyneensä rikokseen.
Kapteeniluutnantti sanoo huolehtineensa kersantin perehdyttämisestä. Kapteeniluutnantin mukaan rantaan nousemisen piti tapahtua kohdassa, jossa vettä on enintään vyötäröön saakka. Hän sanoo, että rantaan nousemisen sopiva ja turvallinen kohta oli rastinjohtajan eli kersantin harkinnassa.
Kersantti puolestaan sanoo vastauksessaan, että hänelle ei ollut annettu selkeitä ja yksityiskohtaisia ohjeita varusmiesten rantautumisesta.
Oikeudenkäynti Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa jatkuu 24. syyskuuta asti. Oikeus antaa tuomion myöhemmin.