Xi pelasi valtaistuinpeliä fiksuimmin: Keskittänyt itselleen enemmän valtaa kuin yksikään Kiinan johtaja sitten Maon

Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea käänsi viime viikolla uuden sivun historiassaan. Puoluejohto käsitteli ja hyväksyi täysistunnossaan julkilausuman, jolla se käytännössä pohjusti presidentti Xi Jinpingin pysymistä vallassa myös toisen presidenttikautensa jälkeen.

Julkilausuma oli vasta kolmas kommunistipuolueen historiassa. Kiina-tuntijat selittävät, että kyse on uuden aikakauden alusta.

Ensimmäinen julkilausuma hyväksyttiin Kiinan sisällissodan aikaan 1945, ja se sementoi Mao Zedongin aseman puolueen johdossa jo muutamaa vuotta ennen Kiinan kansantasavallan perustamista. Toinen julkilausuma hyväksyttiin vuonna 1981, kun Deng Xiaoping oli voittanut Maon kuolemaa seuranneen valtataistelun, ja lähti avaamaan ja uudistamaan Kiinan taloutta. Nyt tämä 40 vuotta kestänyt aikakausi oltaisiin symbolisesti jättämässä taakse.

– Se on varsin merkittävää. He ikään kuin sulkevat kirjan kokonaisen kehitysjakson osalta. Samaan aikaan he avaavat uuden luvun, uuden aikakauden, jota Xi Jinping hallitsee, vanhempi tutkija Nis Grünberg Merics-tutkimusinstituutista Saksasta kertoo puhelimitse.

– Tämä legitimisoi hänen asemansa Kiinan korkeimpana johtajana samalla tasolla kuin Mao Zedong ja Deng Xiaoping. Sillä oikeutetaan hänen pysymisensä Kiinan johtajana ensi vuoden puoluekokouksen jälkeenkin, näkee Ruotsin kansallisen Kiina-keskuksen johtaja Björn Jerdén.

Julkilausumassa muun muassa kehotettiin puoluetta, armeijaa ja kansaa yhdistymään entistä tiiviimmin keskuskomitean ja toveri Xin ympärille, jotta "Xi Jinpingin uusi aikakausi sosialismia kiinalaisilla erityispiirteillä pantaisiin täytäntöön." Julkilausuma myös peräänkuulutti "oikean näkemyksen" ylläpitämistä puolueen historiasta.

Xi on ollut taitava valtapelin pelaaja

Kiinan politiikassa oli 1990-luvun alusta lähtien ollut tapana, että yksittäisten johtajien rooli ei korostu, ja he pysyvät vallassa vain rajallisen ajan. Vuonna 2012 kommunistisen puolueen johtoon ja vuonna 2013 presidentiksi noussut Xi kuitenkin on onnistunut keskittämään itselleen enemmän valtaa kuin yksikään Kiinan johtaja sitten Maon.

– Kun hän nousi valtaan, hyvin harva tarkkailija olisi odottanut, että hän pystyy saavuttamaan tällaisen aseman. Tärkein syy näyttää olevan, että hänellä on erittäin hyvä ymmärrys siitä, miten valta toimii. Hän pystyy sukkuloimaan monimutkaisten valtataistelujen keskellä iskeäkseen vastustajiaan vastaan ja varmistaakseen puoluejohdon ja asevoimien tuen, Jerdén arvioi puhelinhaastattelussa.

Myös Grünberg katsoo, että Xitä on auttanut hänen oikeanlaisen taustansa ja verkostojensa lisäksi poliittinen pelisilmä.

– Hän vaikuttaa olevan todella taitava valtapoliitikko, joka on erittäin hyvä pelaamaan peliä. Hän on selvästikin valmistautunut jo pitkään pääsemään huipulle, ja on pelannut peliä fiksusti hyvin pitkään.

Xin asemaa on lisäksi pönkittänyt ajoitus. Hänen noustessaan valtaan Kiinan valtaeliitin sisällä oli kasvava tunne siitä, että maassa rehottava korruptio voi heikentää kommunistipuolueen valtaa ja horjuttaa Kiinan vakautta. Vahvalle johtajalle oli tilausta, ja Xi onkin ottanut korruption vastaisen taistelun yhdeksi keskeisistä teemoistaan – ja käyttänyt sitä myös vastustajiensa nujertamiseen.

Xi on luonut siis itselleen myös paljon vihollisia, mutta todellista uhkaa hänen vallalleen ei puolueen sisällä ole.

–  Vastustajia kyllä edelleen on, mutta ei ole mitään vaihtoehtoista valtakeskusta tai oppositiota, josta olisi vaaraa hänelle, Grünberg sanoo.

Xin jatko mahdollistaa rajutkin uudistukset

Uusi aikakausi ei kuitenkaan merkitse pelkästään Xin vallan vahvistumista, vaan tuonee myös konkreettisia muutoksia Kiinan yhteiskunnalliseen strategiaan. Xi on jo viimeisen vuoden aikana lähtenyt siirtämään painopistettä talouskasvun nopeudesta sen laatuun.

Kiinan johto on tulkinnut viime vuosien merkit niin, että viimeisten vuosikymmenten huippunopean talouskasvun ylläpitäminen ei ole enää mahdollista. Pelkona on, että kasvavat railot rikkaiden ja köyhien sekä kaupunkien ja maaseudun välillä voisivat ruokkia yhteiskunnallista tyytymättömyyttä.

– Kasvu on hidastumassa, ja samaan aikaan Kiina nousee ylemmäs arvoketjussa. He tajuavat, että yhteiskunnan eriarvoistumista täytyy hillitä, sosiaaliturvaa lisätä, ja niin edelleen, Jerdén sanoo.

– Odotan paljon uudistuksia lähitulevaisuudessa. Jos Xi jatkaa kolmannelle kaudelle, se saattaa avata tilaa rajummillekin uudistuksille.

Kontrolli taloudesta kasvaa

Grünberg huomauttaa, että vaikka eriarvoistumisen lievittäminen on Xin hallinnolle tärkeää, heidän haasteenaan on samaan aikaan pitää tyytyväisenä Kiinan vaurastunut keskiluokka, joka on tottunut esimerkiksi alhaiseen verotukseen.

Grünbergin mukaan jo viimeisen vuoden aikana Kiinan hallinto on lisännyt suuryritysten sääntelyä. Hän uskoo, että sama trendi vahvistuu.

– Tulemme näkemään enemmän sosialistista valtion kontrollia taloudessa.Kiina saattaa myös kääntyä tietyssä mielessä enemmän sisäänpäin. Vaikka se ei olekaan irtautumassa globaalista taloudesta, haluaa Kiinan johto tehdä maasta yhä omavaraisemman esimerkiksi teknologian, ruuan ja energian osalta.

Vahvassa johtajassa on riskinsä

Vaikka Xin vahva asema helpottaa uudistusten läpiviemistä, Kiinan tulevaisuuden kannalta vallan keskittyminen yhdelle miehelle ei ole täysin ongelmatonta.

– Se lisää järjestelmän epävakautta. Jos hänelle ei ole selvää seuraajaa, ja niin paljon valtaa on keskittynyt yhdelle henkilölle, mitä sitten tapahtuu, jos hän joutuu väistymään, Jerdén pohtii.

– Siinä on sekin riski, että jos yksi henkilö määrää kaikesta, kukaan ei välttämättä uskalla vastustaa huonoja päätöksiä. Tämä toteutui kohtalokkain seurauksin Maon valtakaudella.

Maon valtakaudella nähtiin epäonnistuneita, miljoonien ihmisten hengen maksaneita poliittisia kampanjoita, kuten suuri harppaus ja kulttuurivallankumous.

Xin aikana Kiinan johdon toleranssi toisinajattelijoita kohtaan on vähentynyt. Asiantuntijat uskovat tämän trendin jatkuvan, sillä Xi ei selvästikään näe lainkaan tilaa minkäänlaiselle oppositiolle tai avoimelle keskustelulle.

Taloudessa saatetaan siis nähdä uudistuksia, mutta poliittisesti on odotettavissa enimmäkseen samaa vanhaa.


Lue myös:

    Uusimmat