Wilma Murto jäi Tokion MM-kisojen seiväshypyn karsinnassa kokonaan ilman tulosta. Pettynyt hyppääjä osasi kisan jälkeen kertoa, miksi tulosta ei tänään tullut.
– Ei ollut sellaisia kokonaisia suorituksia. Parhaani tein niillä korteilla, mitä oli pelata, ja se ei riittänyt kovin pitkälle, Murto kommentoi.
Murto lähti MM-kisoihin todella haastavasta tilanteesta. Ennen karsintakisaa alla oli kesäkuisen polvileikkauksen jälkeen vain kuusi hyppyharjoitusta koko kesänä.
– Oli sellainen olo, että yritän tehdä tuhannen palan palapeliä 400 palalla, Murto kuvaa tilannettaan.
27-vuotias Murto ehti kisata tänä kesänä vain kaksi kertaa ennen MM-kisoja. Niistä tuli tulokset 445 ja 443, mutta tänään hyppy ei vain yksinkertaisesti kulkenut.
– Periaatteessa oli tänään vähän samaa haastetta kuin Tukholmassa, vaikka siellä tuli ylityksiä. Seiväs, joka on käytössä 12 askeleella – sen isku on kova, millaisia en ole saanut, enkä pysty vastaamaan siihen. En saa kaarta liikkumaan, että hypystä tulisi rytmikäs ja sujuva.
– Tuo oli se seiväs, mikä olisi pitänyt saada kulkemaan eteenpäin. Siinä näkyy se hyppäämättömyys, miten sen iskun pystyy ottaa vastaan, Murto kertoo.
Kauden avauskisassaan Oulussa SE-nainen hyppäsi 10 askeleen vauhdilla.
– Jos olisi ottanut 10 askelta ja pienemmät seipäät, niin 425 olisi voinut mennäkin, mutta se on turhaa jossittelua. Parhaan olemassa olevan tiedon mukaan tein ne ratkaisut ja tulos oli sitten tuo.
Polvileikkauksen lisäksi Murto sairasti flunssan Ruotsi-ottelun jälkeen, mikä ennestään vaikeutti puutteellista valmistautumista.
– Niin ohuilla eväillä tultiin tänne asti, että fysiikan puute näkyy. Jos olisi ollut normaali valmistautuminen, niin fysiikassa olisi se virhemarginaali.
"Olisi ollut helpompaa jäädä kotiin"
Murto oli kuitenkin tyytyväinen, että tuli kisoihin mukaan, vaikka ne eivät sujuneetkaan toivotulla tavalla.
– Paljon helpompaa olisi ollut jäädä kotiin katsomaan, vaikka olisikin joutunut herätä kolmelta. Koen, että tämä vie paljon enemmän eteenpäin. Tämä on kuitenkin se ympäristö mitä varten treenataan ja missä pyritään olla parhaimmillaan, oli ne olosuhteet missä vaan, Murto sanoo.
Murron kisa oli todella nopeasti ohi, mutta hän jäi karsintakisan loppuun asti radalle istuskelemaan. Pettymys näkyi Murron naamasta vielä pitkän sulattelun jälkeenkin, vaikka hän urhoollisesti pitikin hymyä median edessä yllä.
– En tiedä mitä sillä olisi voittanut, jos en olisi tänne tullut. Ei tämä helppoa ja kivaa ollut.
Kesän haasteita ennen Murron harjoituskausi oli vaikea. Hän piti vuodenvaihteen tienoilla sairaslomaa urheilusta ja lopetti alkuvuodesta yhteistyön pitkäaikaisen valmentajansa Jarno Koivusen kanssa. Nyt suunnitelma on jatkaa Tero Pitkämäen fysiikkavalmennuksen ja oman osaamisen yhdistelmällä, kuten koko kesä on tehty.
– Toivon, että tätäkin kuviota pääsee testaamaan paremmin, ilman että otetaan vain iskuja vastaan. Nyt pitää hyväksyä se, että on se vaihe, että tulee lujaa vastaan. Nyt tehdään parhaat ratkaisut eteenpäin ja toivotaan, että pääsen takaisin aallonharjalle.